Maantielain muutos/LVM

4.9.2017
Liikenne- ja viestintäministeriö
kirjaamo@lvm.fi
Viite: Lausuntopyyntönne LVM/1770/03/2016

Lausunto hallituksen esityksestä laiksi maantielain muuttamisesta

Vesilaitosyhdistys (VVY) on vesihuoltolaitosten toimialajärjestö. Jäseninämme on noin 300 vesihuoltolaitosta kattaen noin 90 % maamme vesihuollosta. Järjestetty vesihuolto kattaa tällä hetkellä talousveden osalta yli 90 % ja jätevesien johtamisen ja käsittelyn osalta yli 80 % Suomen väestöstä. Vesihuoltolaitosten vesijohtoverkostoja on vastaavasti noin 100 000 km ja viemäriverkostoa noin 50 000 km.

Vesilaitosyhdistys kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa kunnioittavasti seuraavaa: 

Liikenne- ja viestintäministeriö pyytää lausuntoa hallituksen esitysluonnoksesta, joka koskee maantielain (503/2005) muuttamista. Lausuntopyynnön mukaan esityksellä on tarkoitus toteuttaa liikennettä ja tienpitoa koskevien tehtävien siirto valtiolta maakunnille. Lisäksi Liikennevirastoon siirrettäisiin eräitä tehtäviä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta, jotka lakkaavat maakuntauudistuksessa. Valtio toimisi edelleen maanteiden omistajana, ja tienpidon rahoitus toteutettaisiin erillisrahoituksena. 

Maantielain säännökset koskevat tällä hetkellä mm. seuraavia tienpidon lupia: työskentely tiealueella, kaapelien, vesi- ja viemärijohtojen ja -putkien sijoittaminen tiealueelle sekä muiden rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittaminen tiealueelle (esim. pumppaamo, muuntamo). Liikennevirasto on antanut edellä mainittujen sijoittamista koskevia määräyksiä. Voimassa olevan maantielain 11 §:n mukaan tienpitoviranomaisena toimii Liikennevirasto siten kuin tässä laissa erikseen säädetään. Liikennevirasto vastaa maantieverkosta ja sen kustannuksista sekä käyttää tienpitoa varten saatuja oikeuksia. Muutoin tienpitoviranomaisena toimii nykyisin lain mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, joita ei maakuntauudistuksen voimaantultua enää ole.

Vesilaitosyhdistyksen näkemyksen mukaan tarvitaan selvennystä siihen, mikä on jatkossa maakuntien ja Liikenneviraston työnjako johtojen ja kaapeleiden sijoittamista koskevissa asioissa. Lakiehdotuksen perusteluissa todetaan, että tienpidon lupatehtävät on nyt pääosin keskitetty Pirkanmaan ELY-keskuksessa hoidettavaksi.

ELY-keskuksilla on ollut paikallistuntemusta, joka on tarpeen yksittäistapausten käsittelyssä.  On tärkeää, että jatkuvuus ja asiantuntemus turvataan myös rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamisessa, kun ELY-keskukset lakkautetaan ja tieasiat siirretään maakuntien viranomaisiin ja Liikennevirastoon.

Lisäksi Vesilaitosyhdistys pitää tarpeellisena, että Liikennevirasto voi myös lain muutoksen jälkeen antaa valtakunnallisia määräyksiä. Näin turvataan mahdollisimman yhdenmukaiset käytännöt eri maakuntien alueilla.  

Vesilaitosyhdistys viittaa voimassaolevan maantielain 42 §:n säännökseen, joka koskee rakenteen, rakennelman tai laitteen sijoittamista tiealueelle. Sen 1 momentin mukaan yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömien rakenteiden, rakennelmien tai laitteiden sijoittamista koskeva lupa on myönnettävä, jos sijoittamisesta ei aiheudu vaaraa liikenteelle eikä vähäistä suurempaa haittaa tienpidolle. Vesilaitosyhdistys pitää tärkeänä, että edellä mainittu säännös säilytetään myös lain muutoksessa, koska sen nojalla mm. vesi- ja viemärijohtoja voidaan sijoittaa tiealueelle.   

Esityksen 42 b §:n perusteella laitteiston omistaja vastaa suojaamisesta, siirtämisestä tai poistamisesta aiheutuvista kustannuksista, jos tien siirtäminen, parantaminen tai muu tienpito tätä edellyttää, kun sijoittamisesta on kulunut käsittelyvuoden jälkeen vähintään viisi vuotta. Vesilaitosyhdistys esittää, että säännökseen lisätään selvennyksenä ”Käsittelyvuodella tarkoitetaan sitä vuotta, jona sijoittamista koskeva lupapäätös on päivätty.” 

Säännöksessä tarkoitetusta kustannusvastuusta aiheutuu vesi- ja viemäriverkoston omistajalle merkittävä taloudellinen riski, koska verkostojen pitoaika on tavallisesti vähintään 50 vuotta. Käytännössä riski olisi siis voimassa ainakin 45 vuoden ajan. Vesilaitosyhdistys esittää, että lakia muutettaisiin siten, että siirtokustannusten kattamisesta vastaisi pääsääntöisesti se osapuoli, jonka pyynnöstä siirto tehdään. Menettelytapa vastaisi tällöin yleistä käytäntöä, jota muuten noudatetaan johtojen siirtämisessä.

Osmo Seppälä, toimitusjohtaja
Anneli Tiainen, lakiasiain päällikkö