Naapuruusoikeudellinen luvantarveperuste/YM

7.6.2017
Ympäristöministeriö
kirjaamo@ym.fi
Viite:            Lausuntopyyntönne 18.4.2017, Dnro YM9/400/2017  

Lausunto selvityksistä naapuruusoikeudellisen luvantarveperusteen soveltamisesta ympäristölupamenettelyssä sekä ampumaratojen luvanvaraisuuden keventämismahdollisuuksista

Vesilaitosyhdistys (VVY) on vesihuoltolaitosten toimialajärjestö. Jäseninämme on 293 vesihuoltolaitosta kattaen noin 90 % maamme vesihuollosta. Järjestetty vesihuolto kattaa tällä hetkellä talousveden osalta yli 90 % ja jätevesien johtamisen ja käsittelyn osalta yli 80 % Suomen väestöstä.

Ympäristöministeriön raportti 9/2017 koskee vuosina 2000 - 2016 kuntien ja valtion viranomaisten antamia ympäristölupapäätöksiä. Raportissa on selvitetty sellaisia tapauksia, joissa lupaperusteena on ollut kohtuuton rasitus, jota tarkoitetaan laissa eräistä naapuruussuhteista.  Lisäksi kyselyin ja haastatteluin on selvitetty käsityksiä lupaperusteen tarpeellisuudesta ja vaihtoehtoisista ohjauskeinoista. Lopputuloksena on esitetty naapuruusoikeudellisen lupaperusteen poistamista ympäristönsuojelulaista ja vaihtoehtoisia ohjauskeinoja. 

Naapuruussuhdelaki on peräisin vuodelta 1920, joten sen soveltamiskäytännön selvittäminen on ilmeisen tarpeellista. Ympäristönsuojelulain 27.2 §:n mukaan ympäristölupa on haettava mm. toimintaan, josta saattaa aiheutua naapuruussuhdelain 17.1 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Tämä tarkoittaa toiminnasta mahdollisesti aiheutuvaa eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta, kuten esim. melua tai pölyä. Yhtenä luvan myöntämisen edellytyksistä on, että toiminnasta ei saa aiheutua lupamääräykset ja sijoituspaikka huomioon ottaen yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa edellä sanottua rasitusta.

Ympäristön käyttömuoto on yksi naapuruussuhdelain mukaisista kriteereistä luvan tarpeelle.  Raportin mukaan yleisin immissiotyyppi oli melu. Lisäksi yksittäisissä tapauksissa mainittiin immissiona jätteiden ja jätevesien aiheuttama vesistön, pohjaveden tai maaperän pilaantumisen vaara sekä vaarallisen kemikaalin käytön aiheuttama hulevesien ja maaperän pilaantumisvaara (s.10 ja 34). 

Ympäristönsuojelulain 27 §:ssä otetaan huomioon vesien pilaamisen vaara.  Raportin mukaan naapuruussuhdelain lupaperustetta on käytetty esim. toimintaan, jonka sijoittumisesta ympäristönsuojelulain laitosluetteloon ei ole varmuutta. Lisäksi luvan tarvetta joudutaan toisinaan arvioimaan myös jo olemassa olevan toiminnan osalta, johon naapuruussuhdelain mukainen näkökulma soveltuu.

Vesihuollon kannalta on tärkeää, että sellainen toiminta, joka aiheuttaa pohjaveden tai maaperän pilaantumisen vaaraa, on ympäristöluvan piirissä, vaikka sitä ei olisi laitosluettelossa.

Vesilaitosyhdistys toteaa, että jos toiminnan harjoittaminen sallitaan pelkästään rekisteröinti- tai ilmoitusmenettelyn nojalla, saatetaan aiheuttaa ympäristönsuojelun tason ja pohjavesien tilan heikkenemistä.

Ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin 3 kohdan muuttaminen raportin sivulla 13 ja 77 ehdotetulla tavalla saattaisi parantaa tilannetta myös vesiensuojelun kannalta. Emme kuitenkaan kannata varauksetta ympäristönsuojelulain ja naapuruussuhdelain välisten luvanmyöntämisedellytysten kytkennän poistamista. Raportin sivulla 74 todetaan mm., että ” Naapuruussuhdelain mukaisen lupaperusteen käyttö on joissakin tapauksissa tuonut lupavelvoitteen piiriin toimintoja, joiden aiheuttama ympäristökuormitus on huomattavasti alhaisemmalla tasolla kuin lupakynnys laitosluettelon toiminnoissa”.  Lisäksi sivulla 75 todetaan, että ”naapuruussuhdelain mukaista lupaperustetta on käytetty toimintaan, joka ei olisi lupavelvollista muuten, mutta sijaitsee lähellä häiriintyviä kohteita”. 

Näin ollen naapuruussuhdelain lupaperusteen nojalla voidaan puuttua sellaiseen toimintaan, johon ei ole mahdollista puuttua muun lain nojalla ja vähentää immissioista aiheutuvia haittoja.  Vesilaitosyhdistys pitää tärkeänä, että jos lainsäädäntöä muutetaan, huolehditaan siitä, että ympäristönsuojelun taso ei heikkene myöskään edellä kuvatuissa tilanteissa. Erilaiset raportissa esitetyt ohjauskeinot (sivuilla 76 - 77) ovat hyödyllisiä, mutta ne vaikuttavat hitaasti ja on epävarmaa, tullaanko niitä käyttämään.     

 Lausuntopyyntöön liittyi myös ampumaratoja koskeva selvitys (Ympäristöministeriön raportteja 10/2017). Siinä todettiin, että ampumaratojen keskeiset terveys- ja ympäristövaikutukset liittyvät meluun sekä maaperän ja pohjaveden laadun heikkenemiseen. Selvityksen mukaan monet ampumaradoista sijaitsevat pohjavesialueilla. Vesilaitosyhdistys katsoo, että ampumaratoja ei tulisi sijoittaa pohjavesialueille. Luvanvaraisuuden keventäminen ei ilmeisesti koskisi tärkeillä tai muilla vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla sijaitsevia tai kohtuutonta naapuruushaittaa aiheuttavia ampumaratoja (raportin s. 27). Pohjavesialueiden lisäksi vesiä voi kulkeutua pintavaluntana mm. rankkasateiden aikana ampumaradoilta muille alueille ja vesistöihin.  Vesilaitosyhdistys katsoo, että ampumaratojen lupamenettelyä ei tule keventää.

Osmo Seppälä, toimitusjohtaja
Anneli Tiainen, lakiasiain päällikkö