Lausunto Suomen merenhoitosuunnitelman toisen osan tarkistaminen/Varsinais-Suomen ELY-keskus, ympäristöministeriö
20.3.2020
Vesilaitosyhdistys pitää tarkoituksenmukaisena ja kustannustehokkaana toimintatapana sitä, että seurantaohjelmassa hyödynnetään jätevedenpuhdistamoiden tarkkailuohjelmien perusteella kerättävää tietoa.
Varsinais-Suomen ELY-keskus pyytää yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa lausuntoa ehdotuksesta Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaksi vuosille 2020 - 2026, joka muodostaa Suomen merenhoitosuunnitelman toisen osan. Lisäksi nähtävillä on tähän liittyvä tausta-asiakirja Suomen merenhoidon seurantakäsikirja 2020 - 2026. Vesilaitosyhdistys kiittää mahdollisuudesta lausua.
Merenhoidon seurantaohjelmassa seurataan ravinteiden, orgaanisen aineen ja kiintoaineen kuormitusta. Seurannan kohteena ovat myös pistekuormittajien päästämät ravinteet (kokonaistyppi, kokonaisfosfori) ja orgaaninen aine. Tietolähteenä ovat kuormitus- ja päästötarkkailut.
Seurantaohjelmaan sisältyvät myös luvitetun toiminnan haitallisten ja vaarallisten aineiden päästöt rannikkovesiin. (BALFI-D08-3). Alaohjelmalla seurataan ympäristölupaa edellyttävien laitosten haitallisten ja vaarallisten aineiden päästöjä rannikkovesiin. Alaohjelmaan sisältyvät ympäristöluvanvaraiset laitokset (yhdyskuntajätevedenpuhdistamot ja teollisuus), joilta löytyy päästötietoja YLVA-rekisteristä. Seurannan kohteena ovat mm. yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen ja teollisuuden päästöt rannikkovesiin sisältäen relevanttien prioriteettiainedirektiivien aineet ja tietyt metallit (Cd, Hg, Pb, Ni, Cr, Cu). Näytteenottotiheys perustuu laitosten tarkkailusuunnitelmiin.
Vesilaitosyhdistys pitää tarkoituksenmukaisena ja kustannustehokkaana toimintatapana sitä, että seurantaohjelmassa hyödynnetään jätevedenpuhdistamoiden tarkkailuohjelmien perusteella kerättävää tietoa.
Seurantaohjelmassa tutkitaan myös mikroskooppisen roskan määrää ja laatua. Tällainen tutkimus on tarpeellista ja lisää tietoa muovien esiintymisestä meriympäristössä. Tällä hetkellä mikromuovin analysointiin ei ole standardoitua menetelmään ja analysointi on hyvin kallista. Näin ollen mikromuovien määrän selvittäminen on erityisesti tutkimuksellista toimintaa, jonka kulut soveltuvat valtion maksettavaksi.
