Hanoista ja vesijohdoista voi liueta metalleja juomaveteen
18.1.2018
Kiinteistöjen vesijohdoista ja hanoista voi liueta veteen nikkeliä, lyijyä ja kuparia. Tämä käy ilmi Aalto-yliopistossa tehdystä diplomityöstä, jota varten tutkittiin hanavedestä otettuja vesinäytteitä 30 kiinteistöstä eri puolella Suomea. Veden juoksuttaminen poisti haitalliset metallipitoisuudet. Juoksuttaminen kannattaa varsinkin, jos vesi on seissyt useita tunteja tai jos vesikalusteet ovat alle vuoden ikäiset.
Aalto-yliopiston diplomityönä tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että hanaveden metallipitoisuudet olivat sitä korkeammat, mitä kauemmin vesi oli seissyt vesijohdoissa. Seisotusajan lisäksi veden metallipitoisuuteen vaikutti kiinteistön hanan ja putkiston ikä sekä niissä käytetyt materiaalit. Nikkeliä liukeni veteen erityisesti kiinteistöissä, joissa hana oli uusittu alle vuotta aiemmin ja kuparia kiinteistöissä, joissa kupariputket olivat alle vuoden vanhoja. Nikkeli oli todennäköisesti peräisin hanan nikkeli-kromipinnoitteesta. Lyijyä voi liueta veteen messinkiosista, kuten hanoista ja vesijohtojen liitoskappaleista.
Talousveden nikkelipitoisuudelle on asetettu lainsäädännössä terveysperusteinen laatuvaatimuksen enimmäisarvo 20 µg/l. Se ylittyi litran vesinäytteissä kolmasosassa kohteista, kun vesi oli seisonut käyttämättömänä yli 8 tunnin ajan. Enimmäisarvon ylittävissä näytteissä nikkelipitoisuudet vaihtelivat välillä 21–80 µg/l. Nikkelin pitoisuus laski turvalliselle tasolle heti, kun hanan sisällä seissyt vesi oli laskettu pois. Lyhyemmillä seisotusajoilla nikkelin raja-arvo ylittyi vain yhdessä näytepisteessä. Lyijyn osalta terveysperusteinen laatuvaatimus 10 µg/l ylittyi seisoneessa vedessä yhdessä näytepisteessä ja oli lisäksi lähellä raja-arvoa muutamassa näytepisteessä. Kuparipitoisuus oli koholla muutamassa kohteessa, mutta sille asetettu laatuvaatimus ei ylittynyt. Tietoa talousveden kuparin, lyijyn ja nikkelin mahdollisista lähteistä, terveysvaikutuksista ja enimmäispitoisuuksista löytyy Valviran julkaiseman Talousvesiasetuksen soveltamisohjeen osan III sivuilta 15-16.
Tutkimuksen taustalla oleva EU:n juomavesidirektiivin muutos edellyttää, että kuparin, lyijyn ja nikkelin pitoisuudet kylmässä hanavedessä tutkitaan jatkossa näytteestä, joka on otettu ilman veden juoksuttamista. Aiemmin kaikki talousveden laadun valvontanäytteet otettiin Suomessa runsaan veden juoksuttamisen jälkeen, jolloin näyte vastasi käytännössä vesilaitoksen toimittamaa verkostovettä. Verkostoveden nikkeli-, lyijy- ja kuparipitoisuudet täyttivät tässäkin tutkimuksessa reilusti lainsäädännön asettamat talousveden terveysperusteiset laatuvaatimukset. Uuden näytteenottotavan tarkoituksena on auttaa havaitsemaan kiinteistöjen vesikalusteiden ja -johtojen mahdollinen heikentävä vaikutus veden laatuun. Jos talousveden metallipitoisuuksissa löydetään ylityksiä, selvitetään, löytyykö syy kiinteistön vesijärjestelmästä vai vesilaitoksen toimittamasta vedestä. Sen jälkeen terveydensuojeluviranomainen velvoittaa vastuutahon korjaamaan tilanteen.
Hankkeen toteutti FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy: ja siihen kahdeksan vesilaitosta (Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY, Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy, Iisalmen Vesi, Imatran Vesi, Kouvolan Vesi Oy, Lappeenrannan Energiaverkot Oy, Oulun Vesi, Tampereen Vesi). Vesihuoltolaitosten kehittämisrahasto rahoitti hanketta.
Linkki Meri Sipilän diplomityöhön Kiinteistöjen vesijohdoista ja -kalusteista talousveteen liukenevat metallit.
