Harjoittelua aidossa työympäristössä

Kouvolan Vedessä kokemukset oppisopimuksesta ovat olleet lupaavia. Verkosto- ja rakennuttamispäällikkö Kari Hirvonen näkee opettamisen autenttisessa työympäristössä hedelmällisenä.

- Opiskelija pääsee näyttämään taitonsa, kykynsä ja motivaationsa ja näkee, millaista verkostoasentajan työ on oikeasti. Saamme tuntuman kaverista myös työntekijänä. Tässä menetelmässä ei ole häviäjää, se on molemmille win-win -tilanne. LVI-alan ammatillisissa tutkinnoissa ei käytännössä opeteta kunnallistekniikan vesihuoltoa, ne ovat keskittyneet vain kiinteistön sisäpuolisiin putkiin sekä ilmastointi- ja kylmälaitteisiin.

Palkallinen kesäharjoittelu kestää neljä kuukautta. Viime vuonna oppisopimusopiskelijoita valittiin kaksi, tänä vuonna kolme.

Harjoittelijat kulkevat työryhmän mukana vesijohtojen ja viemärien asennustöissä montuissa, ja kokeneempi asentaja toimii nuoren työparina. Näytöt tehdään harjoittelujakson loppupuolella elokuussa ja vastaava esihenkilö käy arvioimassa näyttötyön.

Kesä on hyvä aika suorittaa oppisopimusharjoittelua monestakin kulmasta. Roudat ovat sulaneet ja ylimääräisiä käsiä tarvitaan kesälomakauden aikana, kun vahvuus puolittuu.

-  Routaan ei voi lähteä monttua kaivamaan, siitä tulee enemmän vahinkoa.

Oppisopimuskoulutuksen vahvuus on siinäkin, että molemmat osapuolet oppivat tuntemaan sekä toisensa että työnkuvan, ja tietävät, mitä heiltä pyydetään ja odotetaan. Samalla työn hyvät ja huonot puolet tulevat tutuiksi.

- Odotukset kohtaavat jatkossakin. Ei tule sellaista tilannetta, että huomasinpas, että menin väärälle alalle. Joskus ihmisillä saattaa olla erilainen mielikuva työstä kuin mitä se käytännössä on

Verkosto- ja rakennuttamispäällikkö Kari Hirvonen, Kouvolan Vesi. Kuva: Kouvolan Vesi.

”Käsillä tekemistä”

Miikka Lehtinen, 17, opiskelee talotekniikkaa ja valmistuu keväällä 2025 putkiasentajaksi. Alalle houkutteli hyvän työllisyystilanteen lisäksi se, että pääsee tekemään asioita käsillään. Miikalla on myös monta tuttua putkialalla. Hän suosittelee oppisopimuskoulutusta tekeville ja käytännönläheisille ihmisille.

-  En ole koskaan viihtynyt niin hyvin perinteisessä kouluympäristössä ja teoriaopetuksessa. Olen aina tykännyt tehdä käsilläni ja opin paljon paremmin, kun opetus on käytännönläheistä. Aidossa työympäristössä oikeasti ymmärtää, miten työ tehdään, ja samalla tienaa rahaa, mikä on mainio juttu sekin.

Ohjaajilta Miikka sai hyviä vinkkejä ja opastusta työntekoon. Syyskuussa hän palasi takaisin koulun penkille, kun opiskeluissa alkoi toinen vuosi. 

- Oppisopimuspaikkoja kannattaa ehdottomasti hakea, jos siihen on vain mahdollisuus.

Hirvonen toivoo, että muutkin vesilaitokset tarttuisivat oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuteen, vaikka se alkuun tuo hieman ylimääräistä työtä harjoittelijoiden opastuksessa ja näyttöjen teettämisessä. Pitää olla malttia perehdyttää kaveri. Hyöty on kuitenkin moninkertainen. Oppisopimus on myös paras tapa saada jatkuvuutta: jo kaksi nuorta ja motivoitunutta ihmistä on saatu rekrytoitua Kouvolan Veteen oppisopimuskoulutuksen kautta.

- Heillä pysyvät työkalut käsissä ja asenne on kohdillaan. Jos työajan ulkopuolella tulee hälytystehtäviä, niin heidät voidaan laittaa sinnekin huoletta mukaan. He ovat työtä pelkäämättömiä ja osaavia kavereita, ja voimme luottaa, että työt tulevat tehtyä. Paras oppi tulee tekemällä. Kouluilla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia tämän alan erikoistöitä alkaa teettämään, toteaa Hirvonen.

Kouvolan Veden verkoston oppisopimuskoulutettuja sekä tältä että edelliseltä vuodelta (jotka ovat nyt määräaikaisessa työsuhteessa ennen armeijan harmaisiin astumista). Henkilöt vasemmalta: Eemil Lumiaho, Miikka Lehtinen, Ilari Mäkelä sekä Leevi Viskari. Kuva: Kouvolan Vesi.

Uusia asentajia eläköityvien tilalle

Verkostoasentaminen vaatii vankkaa ammattitaitoa ja erilaista kalustoa. Nykyään kartat ja kalustokin on pitkälti digitaalista. Monia asioita pitää dokumentoida työtä tehdessä. 

- Jos kysytään kadun ihmiseltä vesilaitoksen työntekijän työstä, niin ennakkokäsitys on, että ne lapioivat. Se on vähän vitsailua, mutta kyllähän se on jotain ihan muuta nykyään.

Iso asia on myös kunnossapitohavainnointi, jota tehdään ympäri vuoden. Olemassa oleviin vesiverkostoihin tehdään kuntokartoitusta, ja sillä perusteella määritellään verkostosaneeraukset.

Uusia verkostoasentajia tarvitaan, koska nykyisiä jää eläkkeelle.

- Asentajakaartin eläköityminen on ihan valtakunnallinen ongelma. Meilläkin puolenkymmentä asentajaa tulee parin vuoden aikana eläkeikään.  

Lisätietoja Vesilaitosyhdistyksen julkaisusta ”Vesihuoltoalan ammatillisen koulutuksen tarveselvitys – osaamisen ja työvoiman turvaaminen”, jonka voit ladata maksutta tästä linkistä.

Teksti: Marjo Hentunen