Suosituksia kriittisen infrastruktuurin häiriötilanneviestinnän kehittämiseksi, VEN 2024/1

Lue uutinen kokonaisuudessaan Viestinnän eettinen neuvottelukunnan verrkopalvelusta tästä linkistä: VEN 2024/1 Viestintä ja yhteistyö putkirikon yhteydessä - VEN.fi

VEN katsoo, että jatkossa on välttämätöntä kehittää kriittisen infrastruktuurin häiriö- ja vaaratilanteisiin liittyvää viestintää koko maassa. Tähän on monia syitä, joista tärkeimmät liittyvät toimintaympäristön haasteisiin:

• Poikkeustilanneviestinnässä on nykyisin varauduttava erilaisiin hybridiuhkiin,  joilla pyritään luomaan vahinkoa, epävarmuutta ja epävakautta yhteiskunnassa. Viimeaikaiset murrot vesihuollon kohteisiin  ovat konkreettinen ilmentymä tästä uhkasta. Luottamuksen mureneminen ei välttämättä tarvitse aktiivista sabotaasia. Pelkkä onnettomuuden tai muun uhkan maalailu sosiaalisessa mediassa voi riittää.
• Suomen kokoisessa maassa vesihuollon tilanne vaihtelee paljon. Monin paikoin putket alkavat olla elinkaarensa päässä ja korjausvelka kasvaa koko ajan. Tilannetta pahentaa se, että useilla alueilla resurssit ovat todella niukat. Tämä pätee niin vesihuollon operatiiviseen toimintaan kuin viestintäänkin. Näissä oloissa yhteinen harjoittelukin voi jäädä vähäiseksi.

Toimenpidesuosituksina VEN ehdottaa seuraavia:

• On tärkeää raivata lainsäädännöstä esteet sille, että vaaratiedotteen antamiseen oikeutettujen tahojen piiri on tarkoituksenmukainen. Tapauksen jälkeen sosiaali- ja terveysministeriö onkin esittänyt sisäministeriölle, että kunnan terveydensuojeluviranomainen lisättäisiin toimivaltaiseksi viranomaiseksi, jolla on oikeus antaa vaaratiedote. Sisäministeriö on ottanut ehdotuksen valmisteluun.
• Lainmuutosta odotellessa on myönteistä, että Valvira tarkensi Espoon tapauksen johdosta ohjeitaan koskien tilanteita, joissa pelastustoimi ei syystä tai toisesta välitä terveydensuojeluviranomaisen pyyntöä vaaratiedotteen antamisesta. Tällöin kunnan terveydensuojeluviranomainen voi pyytää puoltoa sosiaali- ja terveysministeriön päivystäjältä myös virka-ajan ulkopuolella.
• Lainmuutos ei kuitenkaan ratkaisisi nykyisenlaiseen vaaratiedotteeseen liittyviä muita ongelmia. Se ei saavuta kaikkia, jotka pitäisi ja toisaalta se leviää alueille, joilla  tietoa ei tarvita. Tähän liittyvät tekniset kysymykset ratkeaisivat, jos käytössä olisi esimerkiksi tekstiviestijärjestelmä, joka pakottaisi viestit läpi kaikkiin puhelimiin nimetyllä alueella. Tätä järjestelmää voisivat sitten käyttää myös vesilaitokset. Näin ratkeaisivat myös päivystykseen liittyvät ongelmat tilanteissa, joissa vesilaitos ei saa kiinni toimivaltaista viranomaista. Kunnan terveydensuojeluviranomaisella kun ei itselläänkään ole päivystystä.
• Mobiililaitteisiin perustuva järjestelmä olisi ketterä, nopea ja kattava tarkoituksenmukaiselle alueelle kohdistettuna.  Kyse ei kuitenkaan ole vain teknisestä ratkaisusta. Lisäksi on välttämätöntä valmistella selkeät pelisäännöt. Niissä on vastuiden, roolien ja toimintatapojen ohella otettava huomioon, että tämäkin järjestelmä voi olla altis hybridivaikuttamiselle ja muulle väärinkäytölle.  Järjestelmän käyttö olisi tarkan harkinnan takana, mutta täydentäisi nykyistä etenkin YLEN:n kanaviin pohjautuvaa vaaratiedotekäytäntöä.
• Ylipäätään on tärkeää, että meillä on käytössä erilaisia välineitä ja kanavia, koska tilanteet vaihtelevat ja  ihmisten mediatottumuksetkin ovat erilaisia. Lisäksi kansalaisille on usein epäselvää, minkä viranomaisen toimivaltaan tai minkä ulkoistetun palvelun vastuulle mikäkin asia kuuluu. Tämä vaikeuttaa tiedon etsimistä ja nostaa esiin kysymyksen siitä, kuinka keskitetyn kriisitiedottamisen tulisi jatkossa toimia.