Vesihuoltolaitoksille tärkeintä on vastuullinen omistajuus ja kestävään vesihuoltoon tähtäävä omistajaohjaus

Näkökulmia keskusteluun

Viime aikojen julkinen keskustelu heräsi lähinnä Ähtärin ja Jyväskylän kaupunkien suunnitelmista myydä yksityiselle taholle kokonaan tai osa niiden omistamista monialayhtiöistä, joissa vesihuolto muodostaa osan yhtiön liiketoiminnasta. Kunnat kohtaavat tehtäviensä hoitamisessa suuria haasteita mm. väestökehityksen ja talousvaikeuksien vuoksi. Uutta ajattelua ja uudistumista tarvitaan. On tärkeää käydä avointa keskustelua eri vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista.

Vesihuolto on luonteeltaan luonnollinen alueellinen monopoli, jossa toimijoiden välistä kilpailutilannetta ei käytännössä pysty syntymään. Toiminnan tehostuminen kilpailun tai markkinatilanteen vuoksi ei toteudu, vaan toiminnan jatkuva kehittyminen on turvattava muilla keinoilla (asiakkaiden toiveet, omistajaohjaus, lait ja säännökset, alan oma toiminta, benchmarking, jne.). Vesihuolto on yhteiskunnan välttämättömyyspalvelu, johon liittyy terveydensuojelun, yhdyskuntakehityksen ja ympäristönsuojelun näkökulmia. Lisäksi vesihuolto on osa kriittistä infrastruktuuriamme, joten siihen liittyy myös kansallinen huoltovarmuusnäkökulma. Näiden ominaisuuksien vuoksi yleisesti, ei vain Suomessa vaan globaalistikin, katsotaan, että vesihuoltopalvelun tuottavien organisaatioiden ja tarvittavan infrastruktuurin pitäisi olla ensisijaisesti julkisessa omistuksessa. Asiakasmäärillä mitattuna yli 90 % Suomen laitosmaisesta vesihuollosta onkin julkisessa eli kuntien omistuksessa. Loppua 10 %:ia hoitavat lähinnä haja-asutusalueilla toimivat, asiakkaidensa omistamat ja hallinnoimat vesiosuuskunnat. Allekirjoittaneiden käsityksen mukaan tämä malli on tuottanut Suomeen hyvin asiakkaitaan palvelevan ja tehokkaasti toimivan vesihuollon.

Käyty julkinen keskustelu on ollut monipuolista, mielenkiintoista ja reippaastikin kantaaottavaa. Julkisen omistuksen puolto on ollut runsasta ja jokseenkin yksimielistä. Vesihuoltoalan näkökulmasta näyttäisi olevan tarvetta tarkentaa eräitä keskusteluun liittyviä käsitteitä. Yksityistämisellä tarkoitetaan yleensä vesihuoltolaitoksen omistuksen (osakkeet, kiinteä omaisuus, laitokset, verkostot) siirtämistä tai myymistä yksityiselle toimijalle (esim. Englannin malli). Vähemmistöomistuksen myymistä voidaan kutsua myös pääomittamiseksi. Yksityinen operointi puolestaan tarkoittaa vesihuoltopalvelujen tuottamista yksityisen palveluntarjoajan toimesta, omaisuuserien (laitokset, verkostot) säilyessä julkisessa omistuksessa (esim. Ranskan malli). Palvelujen ulkoistaminen yksityiselle sektorille on maamme vesihuolto-laitoksissa perinteisesti ollut laajaa, jopa 60-80 % laitosten käyttömenoista on erilaista palvelujen ja tarvikkeiden ostoa yksityisiltä yrityksiltä. Lisäksi vesihuoltolaitokset ovat pitkälti ulkoistaneet rakentamisen ja saneerauksen investoinnit. Näin ollen yksityinen sektori on tärkeä kumppani suomalaisille vesihuoltolaitoksille ja vesihuoltoala omalta osaltaan tukee yhteiskunnan taloudellista toimeliaisuutta.

Vastuullinen omistajuus ja pitkäjänteinen omistajaohjaus tärkeää

VVY:n työvaliokunnan mielestä nähtävissä olevassa tulevaisuudessakin kunnat ovat maassamme luontevin taho taajamien vesihuoltolaitosten omistajiksi. Tärkeätä on omistajapolitiikassa ja omistajaohjauksessa pitää fokus vesihuollossa ja vesihuoltopalvelujen käyttäjien edussa sekä toteuttaa vesihuoltoa parhaalla mahdollisella tavalla koko yhteiskunnan eduksi.

Vesilaitosyhdistyksen hallituksen työvaliokunta

Jyrki Kaija, Juha Hiltula, Antti Kytövaara, Juha Santtila ja Timo Kyntäjä