Sääolot ja ilmastonmuutos   

 

Vuosi 2016 alkoi kovien pakkasten merkeissä, kun idästä virtasi arktista ilmaa ja lämpötila laski nopeasti suojasäästä yli 20 asteen pakkasiin. Lapissa mitattiin jopa -40 asteen lukemia. Kovia pakkasia kesti suuressa osassa maata kolmisen viikkoa. Helmi-maaliskuu olivat puolestaan normaalia lämpimämpiä. Helmikuu oli sateinen, mutta maaliskuu puolestaan vähäsateinen, ja huhtikuu taas monin paikoin sateinen. Huhtikuun alkupuoli oli suuressa osassa maata tavanomaista lämpimämpi, itärajan läheisyydessä jopa harvinaisen lämmin. Huhtikuun loppupuolella oli kuitenkin takatalven tuntua, kun etelästä noussut yhtenäisempi sadealue toi maan länsiosaan useita senttimetrejä lunta. Huhtikuu päättyi etenkin pohjoisessa vuodenaikaan nähden hyvin korkeisiin lämpötiloihin.

 

Kesäkuun alku oli lämmin, mutta jatkui melko tavanomaisena. Loppukuusta ja esimerkiksi juhannuksena oli monin paikoin viileää. Idässä ja pohjoisessa heinäkuun alkupuoli oli hieman keskimääräistä lämpimämpi, kun taas etelässä ja lännessä vastaavan määrän viileämpi. Kokonaisuutena heinäkuu oli maan etelä- ja länsiosissa suurelta osin varsin sateista ja tuulista. Elokuun lopussa Ruotsista saapunut ja Pohjois-Pohjanmaan yli itään matkannut myrskymatalapaine toi voimakasta lännenpuoleista tuulta maan etelä- ja keskiosaan ns. Rauli-myrskyn muodossa. Yli 20 m/s puuskia havaittiin yleisesti maan keskiosassa. Aivan maan eteläosassa sekä pohjoisessa tuuli oli heikompaa.

 

Syyskuu oli suuressa osassa maata 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpi. Alkusyksyn sademäärä oli Lapissa tavanomaista suurempi, mutta muualla maassa sademäärät jäivät pääasiassa keskiarvojen alapuolelle. Sadepäiviä oli etelässä ja lännessä harvinaisen tai jopa poikkeuksellisen vähän. Lokakuu oli maan länsi- ja pohjoisosassa monin paikoin poikkeuksellisen kuiva. Talvinen sää alkoi koko maassa marraskuun alussa. Pakkanen oli paikoin kireää ja lunta satoi runsaasti etenkin suurten vesistöjen läheisyydessä. Joulukuun kylmän alun jälkeen Suomen suursäätila vaihtui lauhaksi läntiseksi ilmavirtaukseksi kuun puolivälissä.

 

Sääkatsaus osoittaa, että Suomenkin sääolot vaihtelevat nykyisin lyhyenäkin aikajaksona huomattavasti. Ilmastonmuutoksen merkit ovat selvästi nähtävissä sekä nopeina sään vaihteluina että ääri-ilmiöiden vahvistumisena.

 

Yleinen taloudellinen tilanne ja kuntatalous     

 

Maailmantalouden kasvuvauhti oli edelleen hidasta, mutta useimmat ennusteet ennakoivat kasvun piristyvän lähivuosina. Suomen kansantalous kasvoi kolmen taantumavuoden jälkeen viime vuonna 0,2 prosenttia. Ennusteet lähivuosille lupaavat jo hieman isompaa kasvua. Vienti on edelleen ollut alavireistä. Suomen kansantaloutta ovat vetäneet ylöspäin lähinnä kotimainen kysyntä ja investoinnit. Inflaatio on pysynyt alhaisena.

 

Hallituksen ponnistelut laajan kilpailukykysopimuksen aikaansaamiseksi onnistuivat lopulta. Sopimuksen mukaisia toimenpiteitä julkisen sektorin leikkauksineen alettiin toteuttaa vuoden 2016 aikana.

 

Kuntien taloustilanne on edelleen haastava, mutta näkymät tuleville vuosille ovat jo selvästi myönteisemmät. Kuntien velkaantuminen jatkuu silti yhä. Kilpailukykysopimuksen päätökset hidastavat osaltaan kuntien menojen kasvua. Toisaalta hidas talouskasvu ja väestön ikääntyminen lisäävät kuntatalouden kustannuksia. Meno- ja investointipaineita kunnille aiheutuu myös mm. korjausvelasta ja turvapaikanhakijoista.

 

Kunta- ja aluerakenteen muutokset ja vesihuoltolaitosten organisointi   

 

Kuntien määrä maassamme oli vuoden 2016 alussa 313 ja vuoden 2017 alussa 311. Vuoden 2017 alussa toteutui kaksi kuntaliitosta: (1) Eurajoen ja Luvian, sekä (2) Kuopion ja Juankosken yhdistymiset.

 

Sosiaali- ja terveysalan kokonaisuudistukseen vahvasti liittyvän maakuntauudistuksen valmistelu jatkui vuonna 2016. Maakuntahallintoon liittyvästä lainsäädännöstä pyydettiin lausuntoja syksyllä 2016. Maakuntauudistus vaikuttaa myös erityisalojen lainsäädäntöön. Näitä lakimuutoksia valmistellaan vuoden 2017 aikana. Esimerkiksi vesihuoltolakiin maakuntauudistuksen vaikutuksesta kaavaillut muutokset ovat varsin vähäisiä ja muodollisia. Maakuntauudistus vaikuttaa vesihuoltoon mm. valvonnan viranomaistoimintojen osalta, kun nykyiset ELY-keskukset ja aluehallintovirastot lakkautetaan vuoden 2019 alusta ja niiden tehtävät siirtyvät pääosin maakunnille ja osittain valtakunnalliselle lupaviranomaiselle. Lisäksi ympäristöterveydenhuolto siirtyy uudistuksen yhteydessä kunnista maakunnille.

 

Vesihuoltolaitosten organisoinnissa suurimmat muutokset ovat viime aikoina toteutuneet kuntaliitosten ohella erilaisissa yhtiöittämisratkaisuissa. Vuoden 2017 alussa maassamme on taas monta uutta kunnallista vesihuolto-osakeyhtiötä, mm. Varsinais-Suomen alueella. Monialayhtiöiden määrä lisääntyi myös vuoden 2016 aikana. Suurempia alueellisia vesihuoltolaitoksia ei kuitenkaan ole viime vuosina syntynyt.

 

Vesihuoltoa koskeva lainsäädäntö ja viranomaisohjaus

 

 

Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) on vesihuollon yleisestä ohjauksesta, seurannasta ja kehittämisestä vastaava ministeriö. Ympäristöministeriö (YM) vastaa viemäröinnin ja vesiensuojelun viranomaisohjauksesta, ja sosiaali- ja terveysministeriö (STM) talousveden laadun valvonnan viranomaisohjauksesta.

 

Vesihuoltolaki on keskeisin vesihuollon toimintaa sääntelevä laki. Vesihuoltolain sekä maankäyttö- ja rakennuslain uudistamista koskevat lait astuivat voimaan syyskuun 2014 alussa. Vuoden 2016 aikana jatkettiin uudistuneiden lakien toimeenpanoa ja ohjeistusta. Vesihuollon häiriötilanteita koskevat varautumissuunnitelmat piti vesihuoltolaitoksilla olla tehtyinä vuoden 2016 loppuun mennessä. Lisäksi vesihuoltolaitosten tuli saattaa tiedot verkostojen sijainnista sähköiseen muotoon vuoden 2016 loppuun mennessä.  Kuntien tuli esittää ennen 1.9.2014 hyväksytyt vesihuoltolaitosten toiminta-alueet ja eräitä muita alueita kartalla samassa ajassa. Hulevesien hallintaa koskevat järjestelyt kuntien ja vesihuoltolaitosten kesken olivat käynnissä vuoden 2016 aikana. Monessa kunnassa vesihuoltolain sekä maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisen yhteydessä määritellyt järjestelyt mm. hulevesien viemäröinnistä sopimisesta ovat edelleen kesken.

 

Terveydensuojelulain marraskuussa 2016 voimaan astunut muutos edellyttää aiempaa selvemmin riskiperusteista talousveden laadunvalvontaa. Lain mukaan ”talousvettä toimittavan laitoksen omavalvonnan ja talousveden laadun valvonnan on perustuttava veden terveydelliseen laatuun vaikuttavien riskien arviointiin ja hallintaan. Riskinarviointi on tehtävä toiminnan harjoittajien ja viranomaisten välisenä yhteistyönä.” Riskienhallinnan työkaluja ei suoraan määrätä lainsäädännössä, mutta käytännössä tämä johtanee sosiaali- ja terveysministeriön verkkopohjaisen WSP-työkalun käyttöön ottamiseen useimmilla vesihuoltolaitoksilla. Talousveden laadun valvontaa koskeva lain 20 § tulee voimaan 27 päivänä lokakuuta 2017.

 

Vesienhoitolakiin vuonna 2014 lisättyä pohjavesialueiden määrittämistä ja luokitusta tarkennettiin vesienhoidosta annettuun asetukseen marraskuussa 2016 tehdyllä muutoksella. Vesienhoitolain 2 a luvussa pohjavesien luokitukseen tuli vedenhankintakäyttöperusteisten 1 ja 2-luokkien lisäksi uusi E-luokka, johon kuuluvat pohjavesialueet, joiden pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen. Vesienhoitoasetuksessa tarkennetaan, että E-luokan perusteena olevan pintavesi- tai maaekosysteemin pitää olla merkittävä, luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen sekä muun lainsäädännön nojalla suojeltu. Asetuksen muutoksen valmistelun yhteydessä päivitettiin Suomen ympäristökeskuksen johdolla myös pohjavesialueiden määrittämisen, luokituksen ja suojelusuunnitelmien laatimisen ohjeistusta. VVY oli työssä aktiivisesti mukana.

 

Ympäristöministeriön asettama soidensuojelutyöryhmä jätti loppuraporttinsa vuoden 2015 lopussa. VVY:ltä ei pyydetty lausuntoa, mutta VVY sai mahdollisuuden jättää kommenttinsa alkuvuodesta 2016. VVY:n mielestä soidensuojelussa pitää ottaa huomioon myös mahdollisuus suohon liittyvän pohjaveden hyödyntämiseen vedenhankintaan tulevaisuudessa. Suoalueiden suojelu pitää toteuttaa

siten, että yhdyskuntien elintärkeä vedenhankinta ei vaarannu ja vedenhankinnan ja soiden suojelun intressit sovitetaan mahdollisimman hyvin yhteen.

 

Ympäristönsuojelulakia muutettiin vuoden 2016 aikana useampaan otteeseen. Muutokset liittyivät tavoitteeseen keventää lainsäädäntöä ja sujuvoittaa ympäristölupamenettelyä normien purkutalkoiden hengessä. Eräille teollisuuden ja elinkeinoelämän toiminnoille on esitetty ympäristöluvanvaraisuuden poistamista. Mikäli velvoite ympäristölupaan poistuu, vesihuoltolaitosten näkökulmasta teollisuusjätevesisopimuksilla on jatkossa aikaisempaa suurempi merkitys.

 

Talousjätevesien käsittelystä viemäriverkoston ulkopuolisilla alueilla annetun valtioneuvoston asetuksen (ns. hajajätevesiasetus) muutos tuli lausunnolle vuoden 2016 lopussa. Siihen liittyvä ympäristönsuojelulain muutos annettiin vuoden 2017 alussa ja tulee voimaan 3 päivänä huhtikuuta 2017. Muutoksella haja-asutusalueen jätevesien käsittelyn vaatimuksia lievennettiin.  

 

Puhdistamolietteiden ja puhdistamolietepohjaisten lannoitevalmisteiden käyttöä koskevaa lainsäädäntöä on valmisteltu. VVY ja Biolaitosyhdistys pyysivät MMM:ltä lausuntoa haitta-aineiden riskien huomioon ottamisesta jätevesilietepohjaisia lannoitevalmisteita koskevassa lainsäädännössä. VVY jätti myös eriävän mielipiteen rehulain, lannoitevalmistelain ja siemenkauppalain vahingonkorvausta koskevien säännösten uudistamistarpeita selvittäneen työryhmän loppuraporttiin (ns. ankara vastuu). Viime aikoina on ollut nähtävissä selkeä muutos mm. elintarvikealan suhtautumisesta jätevesilietepohjaisten lannoitevalmisteiden maatalouskäyttöön. Lietepohjaisten lannoitevalmisteiden käyttöä metsänlannoituksessa on rajoitettu lainsäädännöllä jo aiemmin.

 

Oikeusministeriön asettamassa työryhmässä on valmisteltu vesilain mukaisen käyttöoikeussääntelyn uudistamista. Keskeisenä tehtävänä oli laatia ehdotus vesilainsäädännön kiinteän omaisuuden lunastamista ja käyttöoikeuksien perustamista koskevan sääntelyn tarkistamiseksi siten, että säännökset ovat sopusoinnussa perustuslain 2 luvun säännösten kanssa. Vesihuollon näkökulmasta merkittäviä asioita ehdotuksessa ovat mm. pohjaveden ottaminen ja vesi- ja viemärijohtojen ja niihin liittyvien laitteiden sijoittaminen. Ehdotuksessa pohdittiin mm. sitä, olisiko sijoittamiseen tarpeen aina hakea lupaa vai voitaisiinko lupa korvata viranomaiselle tehtävällä ilmoituksella.

 

Kansallinen hankintalainsäädäntö muuttuu EU:n hankintadirektiivien uudistuttua. Hankintalainsäädännön kokonaisuudistuksen valmistelua jatkettiin vuoden 2016 aikana. Uudet hankintalait astuivat voimaan vuoden 2017 alusta. Vesihuollon kannalta merkittävä muutos on, että erityisalojen hankintalain soveltamisalaa rajattiin. Se koskee veden johtamista, käsittelyä ja toimittamista talousvetenä käytettäväksi. Se koskee myös jäteveden tai huleveden käsittelyä ja poisjohtamista silloin, kun edellä mainittu toiminta on talousvedestä huolehtivalla hankintayksiköllä. Näin ollen pelkästään viemärilaitostoimintaa harjoittavat laitokset kuuluvat 1.1.2017 alkaen hankintalain soveltamisalaan, mikä tarkoittaa mm. kansallisten kynnysarvojen soveltamista.

 

EU:n tietosuoja-asetus hyväksyttiin keväällä 2016. Sitä sovelletaan vasta 25.5.2018 alkaen, mutta sen täytäntöönpanoon on valmistauduttava hyvissä ajoin. Se koskee henkilötietojen käsittelyä. Vesihuoltolaitoksilla henkilötietoja ovat mm. työntekijöitä ja asiakkaita koskevat tiedot. Asetus tiukentaa henkilötietojen käsittelyvaatimuksia ja edellyttää suunnitelmallisuutta tietojen käsittelyssä.

 

Laajakaistadirektiivin pohjalta annettu laki verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja -käytöstä (276/2016) astui voimaan heinäkuun alusta. Vesihuollon osalta laki koskee jätevesiviemäriverkkoa ja hulevesiviemäriverkkoa, eli vesijohtoverkostot on rajattu lain soveltamisalan ulkopuolelle. Lisäksi lakia sovelletaan vain, jos yhteistoiminnan osapuolena on viestintäverkko. Lain mukaan verkkotoimija on velvollinen luovuttamaan käyttöoikeuden fyysiseen infrastruktuuriinsa, ellei käyttöoikeuden kieltämiselle ole laissa esitettyjä perusteita.  Lisäksi laissa säädetään tietojen toimittamisesta keskitettyyn tietopisteeseen, joka on laissa annettu Viestintäviraston tehtäväksi. Keskitetyn tietopisteen kautta tulee olla 1.1.2017 alkaen tarjolla digitaalisessa muodossa mm. putkien sijainti ja suunnitellut rakennustyöt. Viestintävirastosta saadun tiedon mukaan keskitetyn tietopisteen valmistelu on kesken ja varsinainen verkkotietopiste.fi -palvelu avautuu maalis-huhtikuun vaihteessa.

 

Viestintävirasto tiedottaa erikseen tietojen toimittamisvelvollisuudesta verkkotietopiste.fi -palveluun ja palvelun kautta. Tällä hetkellä verkkotoimijoita ei siten edellytetä syöttävän tietojaan verkkotietopiste.fi -palveluun vaikka ensimmäinen vaihe onkin jo koekäytössä. Velvollisuudesta ja käytettävissä olevista rajapinnoista tullaan siis tiedottamaan erikseen huhtikuussa 2017. VVY tiedottaa asiasta jäsenilleen, kun lisätietoja on saatavissa. Viestintävirasto kartoittaa maaliskuun alussa yhteistyöverkostoon kuuluvilta verkkotoimijoilta tietoja ja kokemuksia yhteisrakentamisesta ja yhteiskäytöstä. Tämän vapaaehtoisen kyselyn avulla Viestintävirasto pyrkii selvittämään yhteisrakentamisen nykytilaa sekä yhteisrakentamiseen liittyviä haasteita ja olemassa olevia hyviä käytäntöjä. Yhteenveto kyselyn tuloksista esitellään Viestintäviraston järjestämässä seminaarissa, jonka alustava ajankohta on 18.5.2017. Kyselyn tulosten esittelyn lisäksi seminaarissa keskustellaan siitä, miten yhteisrakentamista voidaan edistää jakamalla parhaita käytäntöjä sekä pohtimalla, mitä Viestintävirasto voisi tehdä tavoitteen eteen. Tilaisuudessa esitellään myös verkkotietopiste.fi -palvelua.

 

Ympäristöhuollon ammattitutkinnon perusteiden muuttamista esitettiin vuonna 2016. VVY antoi lausuntonsa opetushallitukselle ehdotuksesta. Tarkoitus ei kuitenkaan ole luopua nykyisestä vesihuoltoalan ammattitutkinnosta. Tutkintojen osaamisalueissa on VVY:n mielestä jonkin verran selventämisen tarvetta. Esimerkiksi haja-asutusalueiden vesihuoltopalveluiden osaamisala sopisi nykytilanteessa paremmin osaksi vesihuolto-alan ammattitutkintoa. Tämä olisi perusteltua jo siksikin, että nykyisin haja-asutus-alueiden vesihuollon kehittäminen on yksi ympäristöalan erikoisammattitutkinnon vesihuollon osaamisalan neljästä tutkinnon osasta.

 

Valtion tukirahoitus vesihuoltoon on käytännössä päättynyt. Vuoden 2016 aikana toteutettiin vielä joitakin aikaisemmin käynnistyneitä vesihuoltohankkeita.

 

Vesihuollon riskienhallintaan ja varautumiseen työkaluja   

 

Vesihuoltopalveluiden korkea toimintavarmuus edellyttää toimintaa vaarantavien tekijöiden ja tapahtumientunnistamista ja niihin liittyvien riskien hallintaa. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) johdolla valmistellut maksuttomat verkkopohjaiset WSP- ja SSP-työkalut vaarojen tunnistamiseen, riskinarviointiin ja riskienhallintaan otettiin vuoden 2016 aikana useilla laitoksilla käyttöön riskienhallinnan tueksi. WSP:n avulla tunnistetaan, arvioidaan ja hallitaan talousveden laaturiskejä ja SSP:n avulla viemäröinnin ja jätevedenpuhdistuksen terveys- ja ympäristöriskejä.

 

Vaarojen tunnistaminen ja riskinarviointi auttaa myös tunnistamaan vesihuoltolaitoksen toiminnassa mahdolliset häiriötilanteet, joihin palvelujen turvaamiseksi pitää varautua ja joiden vaikutuksia pitää minimoida. Vesihuoltolain mukainen suunnitelma häiriötilanteisiin varautumisesta piti olla laitoksilla tehtynä vuoden 2016 loppuun mennessä. Vuoden 2016 alkupuolella valmistui vesihuoltopoolin koordinoima ja usean tahon yhteistyönä toteutettu Vesihuoltolaitoksen opas häiriötilanteisiin varautumiseen.

 

Riskienhallinnan ja tehokkaan häiriötilannetoiminnan merkitys konkretisoitui loppuvuodesta 2016, kun Keski-Suomessa sattui vakava vesiepidemiatapaus.

 

Vesihuollon tietojärjestelmä (VEETI)   

 

Vesihuollon tietojärjestelmä (VEETI) otettiin käyttöön vuoden 2016 alussa. Vesihuoltolain mukaan kaikkien vesihuoltolaitosten on toimitettava tietojärjestelmään tiedot, joita tarvitaan laitoksen tehokkuutta, laatua ja kannattavuutta kuvaavien tunnuslukujen laskemiseksi. Vuoden 2016 loppuun mennessä VEETI:in oli tietojaan syöttänyt vasta noin 500 vesihuoltolaitosta, joten käyttöönoton aste oli vielä varsin alhainen.