Vuosi 2019 vesihuoltoalalla

Tästä linkistä saat aineiston word-muodossa. Sama teksti alla. 

Vuosi 2019 vesihuoltoalalla      

Vesihuoltoa koskeva lainsäädäntö ja viranomaisohjaus – vuonna 2019 tapahtunutta   

Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) on vesihuollon yleisestä ohjauksesta, seurannasta ja kehittämisestä vastaava ministeriö. Ympäristöministeriö (YM) vastaa viemäröinnin ja vesiensuojelun viranomaisohjauksesta, ja sosiaali- ja terveysministeriö (STM) talousveden laadun valvonnan viranomaisohjauksesta.

Vesienhoito ja vesipuitedirektiivi

Vuonna 2018 EU:ssä käynnistyi vesilainsäädännön toimivuuden arviointi, jossa tarkasteltiin vesipuitedirektiivin, ympäristönlaatunormidirektiivin, pohjavesidirektiivin ja tulvadirektiivin toimivuutta. Arviointiraportti julkaistiin joulukuussa 2019. Tulokset osoittavat, että vesipuitedirektiivin toimeenpanossa on onnistuneesti pystytetty vesienhoidon suunnittelujärjestelmä, jolla vesien laadun heikentymistä on voitu hidastaa ja vähentää haitta-ainekuormitusta. Toisaalta direktiivin toimeenpano on ollut hidasta ja edelleen alle puolet Euroopan vesistöistä on hyvässä tilassa. Vesipuitedirektiivin tavoitteita ei ole saavutettu, koska toimeenpano on ollut hidasta, rahoitus riittämätöntä, eikä direktiivin tavoitteita ole riittävästi integroitu sektoripolitiikkaan. Vesipuitedirektiivi todettiin kuitenkin riittävän joustavaksi ottamaan huomion myös uudet haasteet, kuten ilmastonmuutoksen, kuivuuden ja haitta-aineet. Kemikaalien suhteen todettiin kuitenkin mahdollisuus parantaa ja saavuttaa parempia tuloksia. Komissio korosti lausunnoissaan direktiivin toimeenpanon vauhdittamista.

Vesipuitedirektiivin toimeenpano edellyttää, että Suomen lainsäädäntöä kehitetään siten, että vesilain (587/2011) ja ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaisia lupia voidaan muuttaa vesienhoidon ympäristötavoitteiden perusteella. Lainsäädännön kehittämistä tarkasteltiin ”Ympäristöllisten lupien muuttaminen vesienhoidon ympäristötavoitteiden perusteella - Lainsäädännön kehittäminen ja sen valtiosääntöoikeudelliset perusteet” -julkaisussa.

Suomessa vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteiden ja niistä poikkeamisen sääntelyä arvioitiin vuonna 2018 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjan ”Vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeaminen – perusteet ja menettely” -julkaisussa. Ympäristötavoitteista poikkeamiseen liittyvä lakimuutosten valmistelu jatkui vuonna 2019.

Vuonna 2019 laadittiin toimialakohtaisia ohjeita vesienhoidon suunnitteluun vuosille 2022-2027. VVY osallistui eräiden toimialojen ohjeiden laatimiseen.

Talousvesi

Terveydensuojelulain talousveden laadun valvontaa koskeva 20 § sekä sosiaali- ja terveysministeriön talousvesiasetuksen asiaa tarkentava muutos tulivat voimaan 27.10.2017. Lainsäädännön muutoksilla toimeenpantiin EU:n juomavesidirektiivin liitteiden mukaiset muutokset. Asetuksen muutos lisää talousveden laadunvalvonnan riskiperusteisuutta ja korostaa muutenkin riskinarvioinnin ja riskienhallinnan merkitystä talousveden laadun turvaamisessa. Valvira julkaisi asetusmuutoksen huomioon ottavan päivitetyn Talousvesiasetuksen soveltamisohjeen vuonna 2018. Vesilaitokset alkoivat laatia ja terveydensuojeluviranomaiset hyväksyä riskinarviointeja vuonna 2018. Sosiaali- ja terveysministeriö suositteli syyskuussa 2019, että vesilaitokset aloit-tavat riskinarvioinnin laatimisen vuoden 2019 loppuun mennessä.

EU:n uuden juomavesidirektiivin sisällöstä saatiin sopimus Suomen puheenjohtajakaudella vuoden 2019 lopussa. Euroopan parlamentti ja ministerineuvosto pääsivät 18.12.2019 poliittiseen yhteisymmärrykseen uuden juomavesidirektiivin sisällöstä.  Sovitussa juomavesidirektiivissä otetaan huomioon Maailman terveysjärjestö WHO:n juomaveden laatumuuttujia koskevat suositukset ja kehitetään EU:n laajuiset hygieniavaatimukset juomaveden kanssa kosketuksissa oleville materiaaleille. Riskinarviointiin ja riskienhallintaan perustuva juomaveden laadun varmistaminen tulee pakolliseksi. Lisäksi juomavesidirektiivin ja vesipuitedirektiivin välille luodaan yhteys, jolla varmistetaan vesivarojen laatu myös juomaveden näkökulmasta.  Uuden juomavesidirektiivin lopullinen hyväksyntä tapahtuu vuoden 2020 alkupuolella, sen jälkeen, kun ehdotukseen on tehty tekniset tarkistukset.

Pohjavedenoton velvoitetarkkailua koskevat suositukset julkaistiin syksyllä 2019. Suositusten tavoitteena on parantaa pohjaveden tarkkailusuunnitelmien laatua ja yhtenäistää tarkkailua alueiden erityispiirteiden mahdollistamissa rajoissa. Lisäksi tarkkailutuloksia pitäisi pystyä hyödyntämään nykyistä tehokkaammin.

Jätevesi ja liete

EU:n yhdyskuntajätevesidirektiivin uudistamistarpeen arviointi käynnistyi vuonna 2018 ja jatkui edelleen vuonna 2019. Euroopan komissio toteutti yhdyskuntajätevesidirektiivin arvioinnin nähdäkseen, onko asetetuilla määräyksillä saavutettu asetetut tavoitteet ja palvelevatko määräykset edelleen tarkoitustaan.  Joulukuussa 2019 julkaistun raportin mukaan direktiivi todettiin täysin toimenpantuna tehokkaaksi, sillä kuormitus puhdistamoilta on vähentynyt joka puolella Eurooppaa.  Direktiivin arvioinnissa havaittiin myös epäkohtia, kuten direktiivin toimeenpanon myöhästymistä. Ylivuotojen todettiin aiheuttavan kuormitusta vesistöön. Direktiivi mahdollistaa jätevesien käsittelyn myös kiinteistökohtaisilla järjestelmillä, mutta ne voivat olla huonosti hoidettuja ja ilman tarkkailua. Direktiivi ei koskea uusia huolenaiheita, kuten lääkeainejäämiä ja mikromuoveja. Analyysi osoitti myös, että jätevesisektori voisi tehdä nykyistä enemmän EU:n ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi. Arvioinnissa esiin nostettujen useiden kehittämistarpeiden perusteella vaikuttaa todennäköiseltä, että yhdyskuntajätevesidirektiivi tullaan uudistamaan.

Pitkään odotettu Euroopan unionin strateginen lähestymistapa ympäristössä oleviin lääkeaineisiin julkaistiin maaliskuussa 2019. Strategiassa todetaan, että on riittävästi todisteita siitä, että olisi ryhdyttävä toimiin ympäristössä olevien lääkeaineiden aiheuttaman riskin lieventämiseksi. Tiedonannossa on määritelty kuusi toiminta-aluetta sekä useita niihin liittyviä toimenpiteitä. Riskien vähentäminen edellyttää kaikkien asianomaisten sidosryhmien osallistumista koko elinkaaren aikana. Sidosryhmiin kuuluvat muun muassa jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, lääketeollisuus, lääketieteen ja eläinlääketieteen ammattilaiset, potilaat, maataloustuottajat ja vesihuoltoala. Yhteisenä tavoitteena on luoda entistä kestävämpi, resurssitehokas ja kiertoon perustuva talous.

Vuonna 2019 saavutettiin yksimielisyys komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista. Ehdotus koskee yhdyskuntajätevesien uudelleen käyttöä maataloudessa. Veden uudelleen käyttö perustuu vapaaehtoisuuteen. Tällä hetkellä yhdyskuntien jätevesien uudelleen käyttöä maataloudessa ei pidetä Suomessa kovin todennäköisenä toimintatapana.

Euroopan komissio julkaisi vuoden lopulla Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (Green deal), jonka tavoitteena on tehdä Euroopasta ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. Yksi osa vihreän kehityksen ohjelmaa on saasteettomuustavoite (zero pollution), jolla suojellaan kansalaisten terveyttä saasteilta ja ympäristön pilaantumiselta.

Yhdyskuntalietteiden hyödyntämisen tilanteessa ei tapahtunut suuria muutoksia, mutta markkinoiden asettamat haasteet vaikuttavat edelleen yhdyskuntalietteen hyödyntämiseen. Vesilaitosyhdistys jatkoi lietestrategiassa priorisoitujen toimenpiteiden edistämistä omassa toiminnassaan. Hanke kierrätyspohjaisten lannoitevalmisteiden laatujärjestelmän perustamiseksi jatkui vuoden 2019 aikana Suomen biokaasu ja biokierto ry:n vetämänä. Laatujärjestelmää pilotoi vuoden aikana neljä organisaatiota. Suomen ensimmäinen lietteenpolttolaitos oli vuoden lopussa koekäytössä. Termisistä käsittelymenetelmistä julkaistiin VVY:n julkaisu ”Puhdistamolietteen termiset käsittelymenetelmät ja niiden soveltuvuus Suomeen”.

Toukokuussa julkaistiin useiden ministeriöiden yhteisesti valmistelema ravinteiden kierrätyksen toimenpideohjelma 2019-2030. Toimenpiteiden avulla halutaan edistää muun muassa jätevesien ja jätevesilietteiden sisältämien ravinteiden ja orgaanisen aineen talteenottoa ja hyödyntämistä. Ravinteiden kierrätystä edistäville hankkeille on ollut saatavilla rahoitusta mm. Raki2-ohjelmassa. 

EU:n uusi lannoiteasetus tuli voimaan heinäkuussa 2019. Asetusta tulee noudattaa 16.7.2022 alkaen joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Lannoiteasetukseen sisältyvät myös orgaaniset lannoitevalmisteet, kuten mädätteet ja kompostit. Puhdistamoliete on kuitenkin raaka-aineena rajattu asetuksen ulkopuolelle, joten puhdistamolietteistä valmistetut lannoitevalmisteet jäävät jatkossa kansallisella lainsäädännöllä säädeltäviksi. Syksyn aikana on aloitettu EU:n lannoiteasetuksen täydentäminen. Asetukseen on tarkoitus lisätä uusiksi lannoitetuotteiksi saostetut fosfaattisuolat ja niiden johdannaiset, joiden raaka-aineena voi olla jätevesi tai liete sekä termisesti hapetetut materiaalit ja johdannaiset, joiden raaka-aineena voi olla lietteen polton tuhka. Kansallisen lannoitevalmistelain uudistaminen on käynnistynyt vuoden 2019 lopulla.

Ympäristöministeriö aloitti vuonna 2019 jätelainsäädännön uudistuksen liittyen EU:ssa kesällä 2018 hyväksytyn jätesäädöspaketin toimeenpanoon. Vesihuoltolaitosten kannalta on merkityksellistä mitä kansallisesti hyväksyttävien lannoitetuotteiden jätteeksi luokittelun päättymisestä tullaan säätämään. Lakiehdotus tulee lausunnoille vuonna 2020.

Ympäristönsuojelulainsäädäntö

Ympäristönsuojelulainsäädäntöä on uudistettu viime vuosina tavoitteena sujuvoittaa lupakäytäntöjä, karsia päällekkäisyyksiä ja ottaa käyttöön yksinkertaisempia menettelyjä. Laki ympäristönsuojelulain muuttamisesta (1166/2018) tuli voimaan 1.2.2019, samanaikaisesti ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen muutoksen (50/2019) ja ilmoituksenvaraisista eläinsuojista annetun valtioneuvoston asetuksen (138/2019) kanssa. Muun muassa jätevedenpuhdistamolle jätevedet johtavaa elintarviketeollisuutta siirrettiin ilmoitusmenettelyn piiriin. Samalla kuitenkin säädettiin, että ilmoituspäätöksessä on tarvittaessa määrättävä jätevesien esikäsittelystä (§ 67). Ilmoitusmenettelyn piiriin siirretyltä toiminnalta edellytetään ympäristölupaa, jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle (§ 28).

Ympäristönsuojelulain muutoksessa ympäristönsuojelulakiin lisättiin liitteeseen 4 luettelo ilmoituksenvaraisista toiminnoista, joita ovat mm. tietyn kokorajan alle jäävät sahalaitos, terveydelle tai ympäristölle vaarallisen nestemäisen kemikaalin varasto sekä eräät elintarvike- ja rehuteollisuuden toiminnat, joiden jätevedet johdetaan ympäristöluvanvaraiselle jätevedenpuhdistamolle, eläinsuoja, yli 50 linja-auton tai kuorma-auton varikko tai vastaavan kokoinen työkonevarikko, ampumarata sekä eläintarha tai huvipuisto.

Verkostot ja laitteistot

Ympäristöministeriö antoi vuonna 2019 asetukset rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoja koskevista teknisistä tuotevaatimuksista sekä tuotteiden tyyppihyväksynnästä. Asetukset tulivat voimaan 1.1.2020 ja niitä annettiin yhteensä 22. Asetusten tarkoituksena on edistää rakennusten vesihuollon kannalta terveellistä ja turvallista rakentamista ja korjaamista. Olennaisten teknisten vaatimusten asetukset antavat terveellisyyteen ja turvallisuuteen liittyvät vaatimukset vesi- ja viemärilaitteistoissa käytettävien rakennustuotteiden ominaisuuksille. Annetut asetukset perustuvat maankäyttö- ja rakennuslakiin ja ovat jatkoa rakentamismääräysten kokonaisuudistukselle.

Asetukset muodostavat perustan kansalliselle tuotehyväksynnälle ja mahdollistavat vapaaehtoisen tyyppihyväksynnän. Ne helpottavat yhtenäistä tulkintaa ja rakennusvalvontojen työtä. Yhtenäiset hyväksyntämenettelyt vaikuttavat myös rakentamisen kustannuksia alentavasti. Tyyppihyväksyntäasetukset sääntelevät rakennustuotteiden vaatimusten mukaisen kelpoisuuden toteamista tyyppihyväksynnällä ja varmistavat tuotteiden jatkuvan laadunvarmentamisen.

 

Asetukset koskevat seuraavia tuoteryhmiä:

•    Kupariputket

•    Kupariputkien mekaaniset liittimet

•    Messinkiset ja kupariset putkiyhteet

•    Monikerrosputket ja niiden liittimet

•    PEX-putkien liittimet

•    Sulkuventtiilit

•    Yksisuuntaventtiilit

•    Vesikalusteet

•    Lattiakaivot

•    PP-viemäriputket ja putkiyhteet

•    Vesilukot

 

Liikenne- ja viestintävirasto Traficom valmisteli määräysluonnosta verkkotietojen ja verkon rakentamissuunnitelmien toimittamisesta (71/2019 M). Määräyksen tarkoituksena on varmistaa keskitettyyn tietopisteeseen toimitettavien tietojen riittävä tarkkuustaso ja yhteismitallisuus. Määräyksellä asetetaan tarkemmat vaatimukset siitä, mitä tietoja ja millä tarkkuudella verkkotoimijoiden tulee toimittaa keskitettyyn tietopisteeseen fyysisestä infrastruktuurista, aktiivisista verkon osista sekä verkkojen rakentamissuunnitelmista. Määräyksellä yhtenäistetään keskitettyyn tietopisteeseen toimitettavien tietojen sisältöä ja laatua. Määräys ei ota suoraan kantaa valittavaan Sijaintitietopalvelun toteutusmalliin. Määräysluonnos perustuu laajassa sidosryhmäyhteistyössä, M71-työryhmässä, 2016 valmisteltuun ja keväällä 2016 lausuntokierrokselle hyväksyttyyn määräysluonnokseen.

Muut säädökset  

Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) tuli voimaan 1.4.2019 (HE 60/2018 vp). Laki sisältää saavutettavuusdirektiivistä tulevat vaatimukset ja esittää käytännönläheisesti, mitä digitaalisten palvelujen tarjoamiselta edellytetään jatkossa. Lisäksi lakiin sisältyy digitaalisia viranomaispalveluita koskevia säännöksiä. Laissa on myös siirtymäaikoja. Etelä-Suomen aluehallintovirasto vastaa digitaalisten palvelujen tarjoamista koskevan lain valvonnasta valtakunnallisesti. Sen tehtävänä on valvonnan lisäksi neuvoa ja ohjata saavutettavuusvaatimusten toimeenpanossa.

Saavutettavuus tarkoittaa helpommin käytettäviä verkkopalveluita. Verkkopalveluiden suunnittelussa ja toteuttamisessa on tärkeää huomioida eri käyttäjäryhmien tarpeet. Verkkosivujen ja mobiilisovellusten tulee olla sisältöineen sellaisia, että kuka tahansa voi niitä käyttää ja ymmärtää mitä niissä sanotaan. Myös vesihuoltolaitosten tulee ottaa saavutettavuus huomioon. 

Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (tiedonhallintalaki). Eduskunta hyväksyi 18.3.2019 uuden lain julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (906/2019 ja siihen liittyvät muutoslait. Lait tulivat voimaan 1.1.2020 ja samalla kumottiin julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta annettu laki (634/2011). Laissa on useita siirtymäaikoja. Uusi laki koskee pääasiassa viranomaisia. Osa sen säännöksistä koskee lisäksi sellaisia toimijoita, joilla on julkisia tehtäviä, jotka käyttävät julkista valtaa tai joiden osalta lain noudattamisesta on erikseen säädetty. Uudistuksella haluttiin varmistaa viranomaisten tietoaineistojen yhdenmukainen hallinta sekä tietoturvallinen käsittely. Tarkoituksena oli tehostaa viranomaisten tiedonhallintaa, jotta viranomaiset voisivat tarjota palvelujaan noudattaen hyvää hallintoa sekä hoitaa tehtävänsä tuloksellisesti. Lisäksi lain tarkoituksena on edistää tietojärjestelmien ja tietovarantojen yhteentoimivuutta.

Lähtökohtana on, että tiedon elinkaari tulee hallita tiedon synnystä sen mahdolliseen hävittämiseen tai arkistointiin asti. Elinkaari pitää sisällään muun muassa tiedon keräämistä, tuottamista, käsittelyä, tallentamista, luovuttamista, siirtoa, hävittämistä, säilyttämistä ja arkistointia

.   

Vesihuollon toimintavarmuuden ylläpitoon peräänkuulutetaan toimenpiteitä

Huoltovarmuuskeskuksen, maa- ja metsätalousministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta tehtiin vuonna 2019 selvitys, jossa tarkasteltiin vesihuollosta ja terveydensuojelusta huolehtimisen, häiriötilanteisiin varautumisen sekä valvonnan velvoitteiden täyttämistä viime vuosina Nousiaisissa, Porvoossa ja Äänekoskella sattuneiden vesihuollon häiriötilanteiden aikana sekä ennen niitä. Selvityksessä todetaan, että vesihuollon toimintavarmuuden kannalta on olennaisinta varmistaa, että vesihuoltoinfrastruktuuri pidetään hyvässä kunnossa eikä se rapaudu. Häiriötilanteiden mahdollisimman tehokas hoitaminen ja haittojen minimoiminen edellyttäisi nykyistä yksityiskohtaisempia häiriötilannesuunnitelmia toimenpiteiden, yhteistyön ja viestinnän osalta. Selvityksessä ehdotetaan vesihuollon riskien vähentämiseksi tarkennuksia vesihuollon lainsäädäntöön, valvontaan ja käytäntöihin. Erityisen tärkeää olisi täsmentää vesihuollon häiriötilannesuunnittelun vaatimuksia ja parantaa käytännössä häiriötilanteisiin varautumista.

Huoli yhdyskuntien vesihuollolle tärkeiden rautapohjaisten saostuskemikaalien saatavuuden varmuudesta Suomessa nousi, kun Porissa sijaitsevalla tehtaalla sattui vakava tulipalo tammikuussa 2017 ja sen seurauksena syksyllä 2018 ilmoitettiin tehtaan toiminnan lopettamisesta kokonaan. Kyseisen tehtaan sivutuotteena syntyneestä ferrosulfaatista on valmistettu talous- ja jäteveden puhdistukseen käytettäviä ferri- ja ferrosulfaattia. Tuotannon päätyttyä ferrosulfaattia on saatu tehtaan alueella olevalta ja avatulta ferrosulfaattijätteen läjitysalueelta. Toiminnan jatkamiseen ferrosulfaattikaatopaikalla on saatu ympäristölupa vuoden 2023 loppuun. Pidemmällä aikavälillä on kuitenkin löydettävä uusia ratkaisuja veden- ja jätevedenkäsittelykemikaalien saatavuuteen.

Vuosien 2018 ja 2019 kuivuus ei vaikuttanut suurimpaan osaan vesilaitoksista ja niiden asiakkaista. Vesilaitosyhdistys ja vesihuoltopooli selvittivät keväällä 2019 verkkokyselyllä kesän 2018 kuivuuden vaikutuksia vesihuoltolaitoksilla. 63 % kaikista kyselyyn vastanneesta 98 vesilaitoksesta ilmoitti, että kuivuus ei vaikuttanut vesilaitoksen toimintaan mitenkään ja 78% kertoi, että kuivuuden vaikutukset eivät näkyneet asiakkailla asti. Vuonna 2019 ainakin yhden vesihuoltolaitoksen asiakkaiden vedenkäyttöä on jouduttu rajoittamaan merkittävästi vedenpuutteen vuoksi. Vastanneista vesilaitoksista 74 % piti tarpeellisena parantaa kuivuuskausiin varautumista.

Ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat monin tavoin niin talous- kuin jätevesihuoltoonkin. Vuoden 2019 lopulla julkaistiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoiman ja Ilmastopaneelin rahoittaman hankkeen ”Ilmastonmuutos ja vesihuolto: varautuminen ja terveysvaikutukset” tulokset, joissa tarkasteltiin erityisesti vesihuollon kautta välittyviä ilmastonmuutoksen terveysriskejä. Raportissa todetaan, että Suomen vesisektorilla on yleisesti ottaen hyvät edellytykset ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, mutta edellytyksenä on, että vesilaitokset tiedostavat sää- ja ilmastoriskit ja ottavat ne huomioon riskienhallinnassa ja investoinneissa.

Kansallinen vesihuoltouudistus

Maa- ja metsätalousministeriön johdolla on valmisteltu kansallisen vesihuoltouudistuksen hankekokonaisuutta vuosille 2019-2022. Kansallisella vesihuoltouudistuksella etsitään ratkaisuja Suomen vesihuollon uudistamiseen ja toteutetaan tarpeelliset toimenpiteet yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Tavoitteena on varmistaa kaikille vesihuoltolaitosten asiakkaille turvallinen ja laadukas vesihuolto. Samanaikaisesti tavoitteena on ottaa harppauksia kohti Suomen vesihuoltolaitosten ilmastoneutraaliutta hyödyntäen uuteen tekniikkaan ja kiertotalouteen perustuvia ratkaisuja. Lisäksi tavoitteena on edistää Suomen vesihuolto-osaamiseen perustuvaa yritysten kansainvälistä liiketoimintaa. Tavoitteita edistetään mm. vesihuoltokentän rakennemuutoksella, omaisuuden hallinnan parantamisella, tiedolla johtamisella sekä tehokkaalla viestinnällä. Tavoitteiden toteuttaminen vaatii vahvaa sitoutumista ja työtä hankkeessa mukana olevilta hallinnonaloilta, valtakunnallisilta ja alueellisilta sidosryhmiltä ja viime kädessä kunnilta ja vesihuoltolaitoksilta. Ohjelma koostuu sekä yhteisistä että toimijoiden omista kehittämishankkeista. Suomen vesihuollolle määriteltävät tavoitteet tarkentuvat vuonna 2020 valmistuvan Hyvän vesihuollon kriteerit –hankkeen myötä.

Kansallisen vesihuoltouudistuksen kokonaisuudessa selvitetään eri keinot tavoitteisiin pääsemiseksi. Ne voivat olla mm. säädösmuutoksia, yhteistyötä energia- ja jätehuoltosektorin kanssa, valvontakäytäntöjen uudistamista, omistajaohjauksen kehittämistä, tutkimusta, valtion tukea kokeilu- ja pilottihankkeille tai viestintää.

Ohjelmalle on 16.1.2020 asetettu MMM:n nimeämänä johtoryhmä ja ns. visioryhmä. Johtoryhmä asettaa ohjelman osahankkeille projektiryhmät. Ensimmäinen osahanke liittyy vesihuoltolain toimivuuden arviointiin. Muiden osahankkeiden käynnistämisestä päätetään myöhemmin visioryhmän ehdotuksesta. Visioryhmä valmistelee uudistuksen ohjelmaa ja sen toteutusta 31.10.2020 mennessä.