Vuosi 2020 vesihuoltoalalla

Tästä linkistä saat aineiston word-muodossa. Sama teksti alla. 

Koronapandemia vaikutti voimakkaasti myös vesihuoltoon   

Alkuvuodesta 2020 Suomeenkin kantautunut uusi koronavirus ravisteli yhteiskunnan toimintaa käytännössä koko vuoden. Vesihuoltopalvelujen saatavuuteen ja laatuun pandemialla ei ollut vaikutusta, vaan vesihuoltopalvelut toimivat normaalisti. Sen sijaan niin vesihuoltolaitosten kuin muidenkin alan toimijoiden toiminnan järjestelyihin koronaepidemia toi isoja muutoksia, joista osa jää todennäköisesti pysyviksi. Vesihuoltolaitoksilla tehtiin varautumistoimenpiteitä erityisesti henkilöstön riittävyyden turvaamiseksi, mutta myös kriittisten materiaalien saannin varmistamiseksi. Lisäksi monilla vesihuoltolaitoksilla otettiin käyttöön uusia tai entistä laajemmin digitaalisia ratkaisuja epidemiatilanteen toimintaa helpottamaan ja mahdollistamaan. 

Kansallinen vesihuoltouudistus   

Maa- ja metsätalousministeriön johdolla jatkettiin kansallisen vesihuoltouudistuksen valmistelua. Pääosin vuosina 2021-2022 toteutettavaksi ehdotetun kansallisen vesihuoltouudistuksen tavoitteina on varmistaa kaikille vesihuoltolaitosten asiakkaille turvallinen ja laadukas vesihuolto sekä uudistaa alaa siten, että otetaan harppauksia kohti Suomen vesihuoltolaitosten ilmastoneutraaliutta ja resurssiviisautta hyödyntäen uuteen teknologiaan ja kiertotalouteen perustuvia ratkaisuja.

Vuoden 2020 aikana valmisteltiin uudistuksen ohjelmaa ns. visioryhmässä, jossa mukana oli edustajia alan keskeisistä ministeriöistä ja järjestöistä. Kansallisen vesihuoltouudistuksen vision ja toimeenpano-ohjelman luonnos valmistuivat loppuvuodesta 2020 ja tulivat lausunnoille.

Vesihuoltouudistukseen liittyen selvitettiin vesihuoltolainsäädännön uudistamistarpeita. Alkuvuonna 2020 laadittiin taustaselvitykset vesihuoltolain toimivuudesta ja vesihuoltolain talouden ja toiminnan valvonnan käytännöistä eri Euroopan maissa.

Vesihuoltolaitosten organisoinnista ja rahoituksesta

Vesihuoltolaitosten yhtiöittämisiä tapahtui vuoden 2020 aikana monessa kunnassa. Useissa tapauksissa vesihuolto yhtiöitettiin energiatoimialan kanssa monialayhtiöksi. Muutamassa kunnassa keskusteltiin tai valmisteltiin myös kunnan omistamien vesihuollosta vastaavien monialayhtiöiden myymisestä ainakin osittain kunnan ulkopuoliselle yritykselle. Näihin aloitteisiin reagoitiin käynnistämällä tammikuussa 2020 Vesi on meidän -kansalaisaloite vesihuollon yksityistämisen estämiseksi. Kansalaisaloite sai nopeasti taakseen eduskuntakäsittelyä varten tarvittavan kannattajamäärän. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta käsitteli kansalaisaloitetta kuulemisissaan loppuvuodesta 2020.

Valtion tukirahoitusta vesihuoltoon ei ole viime vuosina käytännössä enää ollut budjetissa. Vuonna 2020 valtion 2020 II lisätalousarviossa varattiin kuitenkin 1,0 M € määräraha vesihuollon toimintaedellytysten turvaamiseksi koronaepidemian aikana. Rahoitusta on myönnetty mm. laitosten yhteistyötä ja palvelujen hankintaa edistäviin hankkeisiin.

Vesihuollon pitkän aikavälin investointitarpeita arvioitiin vuonna 2020 valmistuneessa selvityksessä Vesihuollon investointitarpeet vuoteen 2040. Kokonaisinvestointitarpeen arvioitiin olevan vuoteen 2040 saakka 777 milj.€ vuodessa, mikä on noin kaksinkertainen viime vuosien investointitasoon verrattuna. Verkostojen saneerausinvestointien osuudeksi tästä arvioitiin noin 480 milj.€ vuodessa eli 60 %. Investointitarpeet aiheuttavat tulevaisuudessa kovia paineita vesihuoltomaksujen korottamiselle.

Vesihuoltoa koskeva lainsäädäntö ja viranomaisohjaus – vuonna 2020 tapahtunutta   

Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) on vesihuollon yleisestä ohjauksesta, seurannasta ja kehittämisestä vastaava ministeriö. Ympäristöministeriö (YM) vastaa viemäröinnin ja vesiensuojelun viranomaisohjauksesta, ja sosiaali- ja terveysministeriö (STM) talousveden laadun valvonnan viranomaisohjauksesta.

Vesienhoito ja vesipuitedirektiivi

Marraskuussa 2020 julkaistiin ehdotukset vesienhoitosuunnitelmiksi ja toimenpideohjelmiksi vuosille 2022–2027. Suunnitelmat ovat lausunnoilla 14.5.2021 saakka. Toimenpideohjelmien tavoitteena on saattaa pinta- ja pohjavedet hyvään tilaan. Ohjelmat sisältävät tietoa vesistöjen tilasta ja kuormituksesta. Lisäksi ohjelmassa on arvioitu toimenpiteet vesien hyvän tilan saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi. Vesienhoidon suunnitelmissa asetetuilla tilatavoitteilla ja vesistöjen laadun luokittelulla voi olla merkitystä jätevedenpuhdistamoiden ympäristölupaprosesseissa ja talousveden hankinnan vesilain mukaisiin lupiin. Tästä ovat esimerkkeinä EU-oikeuden Weser-päätös sekä Suomessa korkeimman hallinto-oikeuden päätös olla myöntämättä ympäristölupaa Finnpulp Oy:lle. 

Jo vuonna 2018 EU:ssa käynnistyi vesilainsäädännön toimivuuden arviointi, jossa tarkasteltiin vesipuitedirektiivin, ympäristönlaatunormidirektiivin, pohjavesidirektiivin ja tulvadirektiivin toimivuutta. Vuonna 2019 julkaistussa arviointiraportissa päädyttiin siihen, että vesipuitedirektiivin toimeenpanossa on onnistuneesti pystytetty vesienhoidon suunnittelujärjestelmä, jolla vesien laadun heikentymistä on voitu hidastaa ja vähentää haitta-ainekuormitusta. Komissio korosti lausunnoissaan direktiivin toimeenpanon vauhdittamista. Vuonna 2020 varmistui, että vesipuitedirektiiviä ei uudisteta.

Talousvesi

EU:n uuden juomavesidirektiivin sisällöstä saatiin sopimus Suomen puheenjohtajakaudella vuoden 2019 lopussa. Euroopan parlamentti ja ministerineuvosto pääsivät 18.12.2019 poliittiseen yhteisymmärrykseen uuden juomavesidirektiivin sisällöstä.  Uusi juomavesidirektiivi edellyttää riskinarviointiin ja riskienhallintaan perustuvaa juomaveden laadun varmistamista koko vedentuotantoketjussa. Juomavesidirektiivin ja vesipuitedirektiivin välille luodaan yhteys, jolla varmistetaan vesivarojen laatu myös juomaveden näkökulmasta. Juomaveden laatuvaatimukset on päivitetty viimeisimpään tutkimustietoon perustuen. Direktiivin myötä aletaan seurata vesijohtoverkostojen vuotovesitasoja, varmistetaan veden saatavuutta sekä kehitetään EU:n laajuiset hygieniavaatimukset juomaveden kanssa kosketuksissa oleville materiaaleille. Vuonna 2020 uuteen juomavesidirektiiviin tehtiin vielä teknisiä tarkistuksia, eikä se ehtinyt tulla voimaan vuoden aikana.  

Jätevesi, liete ja kiertotalous  

EU:n yhdyskuntajätevesidirektiivin uudistamista koskeva Inception impact assessment julkaistiin heinäkuussa 2020. Julkinen konsultaatio yhdyskuntajätevesidirektiivistä sekä sen uudistamiseen liittyvä vaikutusten arviointi laaditaan vuonna 2021. Yhdyskuntajätevesidirektiivin uudistamisen yhteydessä kehittämistarpeiksi on tunnistettu viemäriylivuodot, hulevedet, pienet taajamat sekä kiinteistökohtainen jätevesien käsittelyn. Lisäksi tarkastellaan niin sanottuja uusia haasteita, kuten haitallisia aineita, ravinteiden hyödyntämistä ja energiatehokkuutta, koskevia toimenpiteitä, joista mainitaan esimerkkeinä lisäkäsittelyvaatimukset haitallisille aineille, jätevedenpuhdistamoiden energia-auditointeja koskevat vaatimukset sekä ravinteiden talteenotto lietteistä. Lisäksi tutkitaan, voitaisiinko lisäkäsittelyvaatimuksia ja ehkäiseviä toimenpiteitä tukea soveltamalla laajempaa tuottajavastuuta, kuten jo kiinteiden jätteiden osalta tehdään.

EU:n komissio julkaisi kesällä 2020 lietedirektiivin arvioinnin tiekartan ja direktiivin arviointiprosessi käynnistyi syksyllä 2020 ja valmistunee syksyllä 2021. Lietedirektiivin arvioinnissa arvioidaan direktiivin tehoa ja analysoidaan puhdistamolietteen käyttöön liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia. Arvioinnin tarvetta perusteltiin sillä, että yli 30 vuotta vanha direktiivi ei vastaa nykyisiä tarpeita ja odotuksia, jotka koskevat muun muassa lietteen sisältämien epäpuhtauksien, kuten lääkkeiden ja mikromuovien, asianmukaista sääntelyä. Arvioinnin perusteella päätetäänkö lietedirektiivi uudistamistarpeesta.

Maa- ja metsätalousministeriö käynnisti syksyllä 2020 hankkeen uuden lannoitelain valmistelua varten. Uusi lannoitelaki on tarkoitus saattaa voimaan vuonna 2022. Hankkeen tarkoituksena on valmistella EU-lainsäädännöstä ja kansallisista tarpeista johtuvat muutokset uuteen lannoitelakiin ja asetuksiin, siltä osin kuin niistä ei ole tarkoitus säätää markkinavalvontaa koskevassa hallituksen esityksessä. Samalla uudistetaan lannoitelain nojalla annettavia asetuksia. 

Vuonna 2020 toimintansa aloitti Suomen Biokaasu ja Biokierto ry:n ylläpitämä kansallinen laatujärjestelmä kierrätysravinteista tuotetuille lannoitevalmisteille. Laatulannoite -sertifikaatti osoittaa, että tuote on laatujärjestelmän mukainen. Sertifikaatin omaavat organisaatiot voivat hyödyntää Laatulannoite -tuotemerkkiä niiden tuotteiden pakkauksissa ja markkinoinnissa, jotka ovat laatujärjestelmän piirissä. Laatulannoite -sertifikaattia voivat hakea kaikki halukkaat kierrätyslannoitteita valmistavat organisaatiot. Ensimmäisten sertifikaatin saajien joukossa oli lietepohjaisia lannoitevalmisteita. 

Osana EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa (Green Deal) on EU:n uusi kiertotaloutta koskeva toimintasuunnitelma. Kiertotaloussuunnitelmassa otetaan kantaa myös vesihuoltolaitosten toimintaan liittyviin teemoihin. Yksi kiertotaloussuunnitelman käsittelemistä tärkeistä tuoteketjuista koskee ruokaa, vettä ja ravinteita. EU:n komissio kehittää integroidun ravinteidenhallintasuunnitelman, jolla varmistetaan ravinteiden kestävämpi käyttö ja edistetään kierrätysravinteiden markkinoita. Kiertotaloussuunnitelmassa komissio ilmoitti harkitsevansa yhdyskuntajätevesidirektiivin ja lietedirektiivin uudistamista. Eräs osa vihreän kehityksen ohjelmaa on saasteettomuustavoite (zero pollution), jolla suojellaan kansalaisten terveyttä saasteilta ja ympäristön pilaantumiselta.

EU:n asetus veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista tuli voimaan 25.6.2020 ja sitä sovelletaan 26.6.2023 alkaen. Kiertotalouden periaatteiden mukaisesti asetuksen tavoitteena on parantaa veden saatavuutta ja kannustaa käyttämään sitä tehokkaasti. Jäsenvaltio voi päättää, että veden uudelleenkäyttö maatalouden keinokasteluun ei ole tarkoituksenmukaista sen yhdellä tai useammalla vesienhoitoalueella. Päätös on perusteltava ja sitä on tarkasteltava uudestaan säännöllisesti.

Ympäristöministeriön valmistelema jätelainsäädännön uudistus on menossa eduskunnan käsittelyyn alkuvuodesta 2021. Uudistus liittyy EU:ssa vuonna 2018 hyväksytyn jätesäädöspaketin kansalliseen toimeenpanoon. Tavoitteena on edistää kiertotaloutta: vähentää jätteen määrää, lisätä sen uudelleenkäyttöä sekä tehostaa materiaalien resurssitehokasta käyttöä ja kierrätystä. Vesihuoltolaitosten kannalta on tärkeätä mm. mitä kansallisesti hyväksyttävien lannoitetuotteiden jätteeksi luokittelun päättymisestä tullaan säätämään. EU:n jätedirektiivin (2018/851) mukaan jäsenvaltioiden on toteuttava asianmukaisia toimenpiteitä varmistaakseen, että jätteen, joka on läpikäynyt hyödyntämistoimen, katsotaan lakanneen olemasta jätettä, jos se täyttää sille säädetyt edellytykset. Osittain vaatimuksista säädetään EU:n lannoitevalmisteasetuksessa, mutta osa jätepohjaisista tuotteista jää kansallisen sääntelyn varaan. Näiden osalta tarkoituksena on luoda menettelytavat lannoitevalmisteiden osalta kansallisen jätteeksi luokittelun päättymisestä.

Ympäristönsuojelulainsäädäntö

Laki eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta tuli voimaan 1.9.2020. Luvan hakija voi pyytää lupaviranomaisilta yhteensovittamista, jos hän hakee hankkeelleen ympäristö-, vesitalous- ja/tai maa-aineslupaa, ja lisäksi muuta maankäyttö- ja rakennuslain, kemikaaliturvallisuuslain, kaivoslain tai luonnonsuojelulain piirissä olevaa lupaa. Kaikkiaan yhteensovittamisen piirissä on 13 ympäristöön liittyvää lupaa.

Yhteensovittamismenettely voidaan aloittaa ennakkotapaamisella, missä luvan hakija ja lupaviranomaiset voivat yhdessä pohtia hankkeen lupatarpeita ja niiden soveltuvuutta yhteensovittamiseen. Jos lupamenettelyt yhteensovitetaan, yhteensovittava viranomainen eli lupatilanteesta riippuen aluehallintovirasto tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, koordinoi viranomaisyhteistyötä lupien käsittelyvaiheiden samanaikaisessa toteuttamisessa. Esimerkiksi täydennykset ja lausunnot pyydetään kootusti, ja kuulemis- ja päätösvaiheet yhdenaikaistetaan. Laki yhteensovittamisesta ei muuta viranomaisten toimivaltasuhteita. Aluehallintovirasto, Tukes, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kuntien ympäristönsuojelu- ja rakennusvalvontaviranomaiset käsittelevät siis jatkossakin vastuullaan olevat luvat.

Suomessa pyritään aktiivisesti lisäämään digitaalisia viranomaispalveluita elinkeinotoimintaa harjoittaville. Muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön vetämässä Luvat ja valvonta -hankkeessa rakennetaan valtakunnallista palvelua, missä asiakas voi kerralla käynnistää lupahaun usean eri viranomaisen kanssa. Palvelun ensimmäinen osa, teollisuuslaitos-palvelukokonaisuus, avattiin hakijoiden käyttöön 1.9.2020. Sen kautta toiminnanharjoittaja voi hakea ympäristölupaa aluehallintovirastolta ja kemikaaliturvallisuuslupaa Tukesilta. Tavoitteena on, että jatkossa ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittaminen tapahtuu yhä useammin juuri Luvat ja valvonta -palvelun kautta, johon pyritään ripeästi tuomaan mukaan uusia lupia ja kuntatoimijoita.

Verkostot ja laitteistot

Ympäristöministeriö antoi ympäristöministeriön asetukset koskien rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoihin tarkoitettujen PE-putkien ja niiden liittimien olennaisia teknisiä vaatimuksia ja tyyppihyväksyntää. Asetukset tulevat voimaan 1.3.2021 ja liittyvät vesihuoltolaitosten töihin siltä osin kuin vesihuoltolaitosten edustajat tekevät tonttivesijohdon liitoksen vesihuoltolaitoksen vesijohtoverkoston runkolinjaan ja kiinteistön vesimittariin. Olennaisten teknisten vaatimusten asetuksissa säädetään vaatimukset tuoteryhmäkohtaisesti. Koska PE-putkille eikä PE-putkien liittimille ole olemassa asetusten soveltamisalan mukaisia harmonisoituja tuotestandardeja, tapahtuu tuotehyväksyntä kansallisesti.

Liikenne- ja viestintävirasto Traficom antoi toukokuussa 2020 uuden määräyksen verkkotietojen ja verkon rakentamissuunnitelmien toimittamisesta (71/2020 M). Määräys tuli voimaan 1.6.2020. Fyysistä infrastruktuuria ja aktiivisia verkon osia koskevat velvoitteet tulevat kuitenkin voimaan vasta 1.10.2022, jolloin tietojen tulee olla toimitettu Sijaintitietopalveluun. Määräyksen tarkoituksena on edistää verkkojen yhteisrakentamista ja -käyttöä sekä vähentää maarakennustöistä verkkoinfrastruktuurille aiheutuvia vikatilanteita. Se myös edistää verkkotoimijoiden välistä yhteistyötä lisäämällä keskitetyn tietopisteen avulla verkkotoimijoiden tietoisuutta muiden verkkotoimijoiden rakentamishankkeista ja fyysisen verkkoinfrastruktuurin sijainnista. Määräyksen vaatimukset kohdistuvat sektorirajat ylittäen viestintä-, energia-, vesihuolto- ja liikenneverkkotoimijoihin.

Keskitetylle tietopisteelle toimitettavia tietoja ovat tiedot verkkotoimijasta, verkkojen fyysisestä infrastruktuurista, tiedot kaapeleiden, putkien ja niihin verrattavien aktiivisten verkon osien sijainneista sekä tiedot rakentamissuunnitelmista. Määräyksessä määrätään lisäksi toimitettavien tietojen muodosta ja toimittamisesta.

Muut säädökset  

Kilpailulain uuden 30 d §:n mukaan kunnan, kuntayhtymän, valtion taikka niiden määräysvaltaan kuuluvan yksikön on pidettävä erillistä kirjanpitoa taloudellisesta toiminnasta, jota ne harjoittavat kilpailutilanteessa markkinoilla. Säännöksen soveltaminen alkoi 1.1.2020. Eriytettävän toiminnan tiedot on esitettävä vuoden 2020 tilinpäätöksen liitetietoina. Säännöksen tarkoituksena on lisätä julkisyhteisön liiketoiminnan läpinäkyvyyttä.

Pienimuotoinen toiminta on rajattu eriyttämisvelvollisuuden ulkopuolelle. Säännöstä ei sovelleta silloin, kun säännöksessä tarkoitetun yksikön kilpailutilanteessa markkinoilla tapahtuvan taloudellisen toiminnan liikevaihto on alle 40 000 euroa vuodessa. Kilpailulaissa tarkoitettu kirjanpidon eriyttäminen on eri asia kuin vesihuoltolain mukainen kirjanpidon eriyttäminen. Kilpailulain säännös ei koske monopolitoimintaa. Siinä tarkoitetaan esimerkiksi sellaista rakentamista tai muita palveluita, joita myös yksityiset yritykset tarjoavat kilpailluilla markkinoilla.

Hallituksen esitys laiksi kuntarakennelain muuttamisesta (HE 158/2020 vp) annettiin eduskunnalle lokakuussa 2020. Laki tuli voimaan 1.1.2020. Lain (1070/2020) mukaan kuntien yhdistyessä syntyvälle uudelle kunnalle voidaan valtion talousarvion rajoissa maksaa harkinnanvaraista yhdistymisavustusta. Valtioneuvosto päättää harkinnanvaraisen yhdistymisavustuksen myöntämisestä kuntajaon muuttamista koskevan päätöksen yhteydessä. Kuntien tulee tehdä yhteisesti esitys avustuksen määrästä ja myöntämisestä. Jos kuntien yhdistyminen vähentää uuden kunnan valtionosuuksia verrattuna yhdistyvien kuntien yhteenlaskettuihin valtionosuuksiin, ministeriö myöntää uudelle kunnalle korvausta valtionosuuksien vähenemisestä yhdistymisen voimaantulovuotena ja sitä seuraavina kolmena vuotena.   

Hallituksen esitys laiksi kuntalain väliaikaisesta muuttamisesta (HE 159/2020) annettiin eduskunnalle lokakuussa 2020. Kuntalakiin lisättiin väliaikaisesti uusi 110 a §.  Jos kunta ei Covid-19-epidemiasta johtuvien poikkeuksellisten ja tilapäisten kunnallistaloudellisten vaikeuksien vuoksi voi kattaa taseeseensa kertynyttä alijäämää säädetyssä määräajassa, valtiovarainministeriö voi kunnan hakemuksesta päättää, että alijäämä on katettava kuuden vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien. Laki (883/2020) tuli voimaan 1.12.2020 ja se on voimassa 31.12.2025 asti.

Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (tiedonhallintalaki) tuli voimaan 1.1.2020 ja samalla kumottiin julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta annettu laki (634/2011). Laissa on useita siirtymäaikoja. Tiedonhallintalaki koskee pääasiassa viranomaisia. Osa sen säännöksistä koskee lisäksi sellaisia toimijoita, joilla on julkisia tehtäviä, jotka käyttävät julkista valtaa tai joiden osalta lain noudattamisesta on erikseen säädetty. Uudistuksella haluttiin varmistaa viranomaisten tietoaineistojen yhdenmukaista hallintaa sekä tietoturvallista käsittelyä. Tiedon elinkaari tulee hallita tiedon synnystä sen mahdolliseen hävittämiseen tai arkistointiin asti.