Puhdistamolietteen termisten käsittelymenetelmien hiilijalanjälki, pdf

Verkkokaupan etusivu Kirjaudu

Tässä raportissa esitellään lietteen termisten menetelmien hiilijalanjälkilaskenta, joka on tehty osana selvitystä Lietteen termiset käsittelymenetelmät ja niiden soveltuvuus Suomeen (VVY 2019). 

Tässä raportissa kuvataan laskennan tausta ja perusperiaatteet sekä esitellään lyhyesti tarkastellut tekniikat. Laskennan taustaoletukset esitellään ja kuvataan tekniikkakohtaisesti laskennan yksityiskohtia. Hiilijalanjälkilaskennan tulokset esitetään ja niitä avataan kunkin tekniikan osalta. Lopuksi arvioidaan laskennas-sa käytettyjen oletusten ja laskentarajausten vaikutusta tulosten tulkintaan ja vertailtavuuteen sekä tehdään yhteenveto laskennan pääkohdista. 

Laskennassa tarkastellut tekniikat ovat mädätys, kompostointi, terminen kui-vaus, torrefiointi, pyrolyysi, kaasutus, erillispoltto, yhteispoltto jätteenpolttolaitok-sessa sekä yhteispoltto sementtiuunissa. Laskennan tavoitteena on antaa yleis-kuva kunkin käsittelyprosessin hiilijalanjäljestä. Koko käsittelyketjun arviointia varten tulisi kuitenkin huomioida myös termistä käsittelyvaihetta edeltävän ja sitä seuraavan käsittelyketjun hiilijalanjälki.

Laskennassa huomioitiin käsittelyprosessiin liittyvät suorat ja epäsuorat kasvi-huonekaasupäästöt (hiilijalanjälki) pois lukien biomassasta vapautuva biogeeni-nen hiilidioksidi. Lisäksi arvioitiin materiaalien ja energian hyödyntämisellä saa-vutettavia vältettyjä päästöjä.

Laskennan tulosten perusteella perinteisistä lietteenkäsittelytekniikoista mädätys on kompostointiin verrattuna hiilijalanjäljen kannalta edullisempi tekniikka. Mär-kähiillon hiilijalanjälki on käytetyllä laskentarajauksella termisistä menetelmistä pienin. Poltto- ja kaasutusprosessien päästöt ovat muita tekniikoita korkeampia. Korkeimmat päästöt todettiin yhteispoltossa jätteenpolttolaitoksessa. Sement-tiuunipoltolla saavutetaan merkittäviä vältettyjä päästöjä, koska näin voidaan välttää fossiilisen kivihiilen käyttöä.